Onpa meitä kerrankin hemmoteltu 'vanhanajan' talvella. Kaikkea on ihan riittävästi jo - lunta ja pakkasta :) Vaikka pulit kyllä  pysyvätkin puhtaana pakkaslumessa, eikä niitä tulipalopakkaset muutenkaan tunnu haittaavan, ihmisille alkaa riittää. Yhden aika menee ympärivuorokautisesti talon lämmitykseen, mutta onhan se virka sekin :)) 

Tähän saakka talvi on mennyt hiljaiselossa puuhastellen talvisia asioita kotimäellä. Ehkä me taas kevään koittaessa aktivoidutaan, ja piipahdetaan jossain näyttelyissäkin. Dranka ja Mokka käyvät ainakin luonnetestissä maaliskuussa. Drankan selviytymisen melkein tietääkin testissä, mutta Mokka on täysi arvoitus senkin suhteen. Arvoitus koko koira kaiken kaikkiaan :) 

Villa vietti viikon hiihtoloman meillä kun Teija ja Jaakko lomailivat auringon alla. Tullessaan Villa oli hevosen kokoinen pumpulipallo, ja lähtiessään puolet pienempi - yhden päivän puuhastelin sen turkin kanssa ja kuoriutuihan sieltä hieno puli. Villa on vallan hieno. Edelleen. Villa on ollut nyt nelisen kuukautta ainoana koirana, mutta saapi nyt Hipin pojan sinne parin viikon sisällä kaverikseen. Meillä ei veljekset Villa ja Pekka suurestikaan nauttineet yhteiselosta, suku kai on pahin :)

Villa on kukkulan kuningas, ja Peetu palvoo sitä. Peetu piti Villaa elämänsä ihanimpana naisena viikon, eli sen verran dementia jo paappaa vaivaa. Vanhemmiten Peetusta on tullut niin lauhkea lammas, ettei tarvitse enää yhtään miettiä tuleeko se vieraiden / toisten urosten kanssa toimeen - kaikki käy nykyään. No, eihän siihen mennytkään kuin yhdeksän vuotta ja tuohan jos saa terveytensä pitää, elää hyvinkin toisen mokoman :) 

Mamma-Nyyti ei huomannut että on -37 pakkasta, ja heitti ottamaan aurinkoa :) Nyytiä on saatu hiottua rantakuntoon kohti kevättä, on siis hieman saatu painoa putoamaan mutta ruokahalu sillä on silti rajaton.

Nyytin tytär Olga tuli nyt meille hiihtolomalle kun perhe lomailee pohjoisessa. Olga hieman arastelee muita koiria, mutta jo päivässä on vähän sopeutunut sukulaisiinsa. Pekallahan on sen verran rajut leikit, että Olgalla on siinä hetki vielä sulattamista mutta muiden kanssa jo menee hyvin. Pientä, omanlaistaan narinaa se pitää kun joku tulee sitä nuhistelemaan mutta vapautuu hetki hetkeltä. Nyyti-äiti on kyllä jännä näiden lastensa kanssa. Olen satavarma että joku muistikuva sillä on pakko olla kaikista, koska ikinä maailmassa se ei antaisi kenenkään vieraan nartun tulla sen reviirille, mutta Olgaa se nuhisteli vain uteliaana ja kertoi möristen talon sääntöjä. Mutta ei yhtään ollut pahana. Olgahan näyttelee hampaitaan kaikille herkästi, mutta siitäkään Nyyti ei provosoitunut suuremmin. Olga on ehkä pienin ikinä näkemäni puli :) Vajaa vuosi sitten se oli meillä viimeksi, juuri aivan lyhyeen karvaan leikattuna, ja nyt sillä on hieno nyörin alku kauttaaltaan jo taas. Ja kun sitä edestäpäin katselen, niin siinä on aivan Nyyti pienenä :) Ihana miniatyyri-Nyttyrä.

Pekka se vaan kouhottaa, ja luulee olevansa kissa. Jätkällä on kokoa enemmän kuin tarpeeksi mutta varsin ketterästi se istuu ruokapöydällä ja katselee maisemia. Mistä se ammentaa kaiken energiansa?? Ja se vie myös samalla kaiken energian meiltä muilta. Eikä siitä saa minkäänlaisia kuviakaan, kun ei Pekka-poika pysy sekuntiakaan paikallaan. Alla siis Pekka peitsaa... :) Pekalle löytyi ihan 'vahingossa' kehiskaveristani handleri, kun omat hermoni eivät välttämättä sen kanssa kehässä kestä, joten Pekkakin pääsee kesällä kehiin :)

Nyytin pentusista kuuluu kuulumisia tasaisesti, ja kaikilla elämät sujuu mallikkaasti. Elmolla kylläkin aloitettiin loppuvuodesta mielialalääkitys tueksi päiväkodissa viihtymiseen, ja kaiketi siitä on ollut apuakin. Annostusta on tarkoitus pienentää porrastetusti ja toivotaan, että eroahdistus hieman hellittäisi iänkin myötä. Elmolle yksinolo ei ole ollut koskaan sitä vahvinta aluetta. Hienosti Jani ja Riikka ovat sen kanssa jaksaneet yrittää, iso kiitos siitä! Kaikki ei jaksaisi...

Elli-neiti Toijalasta lähetteli pelikuvan :) Eipä taida pakkaset tätäkään tyttöstä lannistaa...

Siouxsien 'vahinko'pennut ovat hujahtaneet Ruotsissa jo 6-viikkoisiksi ja ovat nyt rekisteröity. Ihan kivoja pentusia kaikki, mitä nyt valokuvista ollaan vaan tähän mennessä katseltu. Maaliskuun lopulla matkustan sitten tapaamaan äitikoiraa, jota en ole nähnyt sen jälkeen kun vein sen yli vuosi sitten Ruotsiin. Odotan ihan mielettömästi jälleennäkemistä! Siouxsie on ollut uuttera ja hyvä äiti, nuoresta iästään huolimatta. Kahdeksasta pennusta kaksi menehtyi ensimmäisten päivien aikana, eli lopulta jäi kaksi urosta ja neljä narttua. Yksi oli vain liian heikko elääkseen, toinen ilm. veti maitoa henkeensä ja sai keuhkokuumeen, ja nukkui tulehduksen vuoksi pois. Yksi narttupennuista tulee mukanani Jyväskylään, Myllyvirran perheeseen. Änki-opaskoira saa 'siviilikoiran' kaverikseen :)

Näillä mennään kohti kevättä. Toivottavasti kohta jo purot solisee, ja kevät alkaa näyttäytyä. Kyllä kesä varmaan tämän pakkaskauden jälkeen tuntuu paratiisilta. Jos nyt tämä lumimäärä ehtii edes kesän aikana kaikki sulaa :) 

Puhelinnumeroni on muuttunut, tallettakaa uusi: 040 120 4345. Vanhakin numero on kyllä käytössä, mutta lähinnä kennelneuvonta-asioissa. 

Vuosi vierähti, ja siitäkin puoli vuotta lähes kokonaan kirjoittamatta blogia. Loppuvuosi 2010 oli meille tapahtumarikas monilla tavoin, joskaan ei aina niin iloisissa merkeissä. Monta itkua tuli, mutta hymyn kare tuli huulille loppuvuodesta kun muutimme aivan maalle. Jonkinlainen kaukainen haave se on kai ollut aina, tai ainakin pitkään, ja muutamien viikkojen jälkeen tämä muutos on tuntunut ainoalta oikealta.

Pysyttelimme edelleen Korpilahdella, entisestä kodistamme n. 5 km:n etäisyydellä. Asustamme nyt vanhalla maatilalla, päättyvän tien päässä, jossa meitä ympäröivät vain metsät ja pellot. Puleilla on rajattomasti tilaa temmeltää, eikä naapurista valot paista :) Myös meillä ihmisillä on nyt roimasti asuintilaa ja odotamme tulevaa kesää, jolloin tämä paratiisi varmasti näyttää vieläkin lisää hyviä puoliaan.

Mitäs loppuvuonna sitten tapahtui?

Päällimmäiseksi kaikesta nousee Hipin katoaminen. Ei ole päivää, ettei sitä olisi ikävä. Ja ettenkö miettisi, mitä oikein tapahtui? Missä Hippi-pieni on? Ja jos se vielä on elossa, toivottavasti sitä pidetään hyvin. Niin jäljettömiin Hippi siis katosi kosiomatkallaan Karjaalla, ettei siitä ole katoamisen jälkeen ainuttakaan havaintoa. Ei siis ole poissuljettua, etteikö sitä olisi otettu esim. auton kyytiin. Hippihän on erittäin ystävällinen ja avoin, ja varmasti hyppää kyytiin jos pyydetään, varsinkin jos on kylmissään. Niin armoton on pakkanen ja keliolosuhteet olleet tämän alkutalven, että en ole saanut mielenrauhaa siltä ajatukselta, että Hippi edelleen olisi luonnon armoilla :(  Hippi-pieni katosi ollessaan täysin vieraassa ympäristössä, vierailta ihmisiltä, lähtiessään kauempana menneen auton perään. Hippiä on vapaaehtoisvoimin etsitty lähi- ja kauempaakin maastosta, koiran liikkeitä on pyritty jäljittämään jälkikoirien avulla sekä kuvaamalla maastoa riistakameroin. Ainuttakaan havaintoa ei ole, ja katoamisesta on jo yli 2 kuukautta. 

Hippi kuitenkin ehti astua Luutun ( Immerzu Vivacious ) kahdesti ennen katoamistaan, ja vuoden viimeisenä päivänä syntyi kahdeksan mustaa Hipin lasta Terrun kenneliin. Meille Hippi jatkaa eloaan nyt lapsissaan, ja syntyneillä pennuilla on erityinen merkitys ollut niin minun kuin Teijankin surutyössä. Hippiä meille ei korvaa mikään eikä kukaan, koskaan. Mutta toivotaan että se jatkaa lapsissaan maailman kultaisinta luonnettaan ja pentujen myötä saimme ainakin kestävän muiston Hipistä, jonka elämä meidän ilonamme nyt näyttää jääneen luvattoman lyhyeksi. 

Dranka vietti auvoisan loman Svanten luona joulun välipäivinä, mutta valitettavasti tällä kertaa lemmenloma ei tuottanut tulosta. Ja kevättalven pulivauvoja meille ei ole tulossa. Yritämme seuraavasta juoksusta toki uudelleen paremmalla onnella :)

Nyytin luonnonvoimista on loppuvuonna lonkiltaan kuvattu kaksi. Raipe täällä ja Siouxsie Ruotsissa. Tuloksilla emme pääse hurraamaan, joskin nivelillään he elävät varmasti ihan kelpoelämän. Raipella silmät olivat peilauksessa terveet ja lonkat C/D. Siouxsien kohdalla asiat eivät olleetkaan ihan niin yksiselitteiset. Siouxsie synnyttää ensimmäisen ( ja ainoansa ) pentueensa ihan lähipäivinä. Kyseessä on vahinkopentue, ja Siouxsie kuvattiin raskauden 6:lla viikolla jolloin nivelet olivat jo hyvin väljät ja massu iso. Pentueesta on tulossa isohko. Tulos D/D. Olemme käyneet keskustelua pentueen tilanteesta ja olihan se minulle ja Christinalle shokki. Yhdistelmä sinällään on ihan hyvä, isänä on valkoinen uros. Ruotsissa väriristeytykseen ei tarvita poikkeuslupaa. Uroksen lonkat ovat B ja silmät terveet, eikä sillä ole aiempia pentueita. Siouxsie on aivan liian nuori vielä äidiksi, mutta koska Christina havaitsi tiineyden vasta kotiuduttuaan Intian matkalta, ei sitä voitu enää keskeyttää. Uskomme että tyttö selviää äitiydestään hyvin, vaikka onkin vasta 1,5-vuotias. Lonkat kuvataan toki uudestaan kun se on palautunut synnytyksestä, mutta mikäli tulos on silloinkin sama, jää tämä sen ainoaksi pentueeksi joka tapauksessa.

Näyttelyharrastuksen osalta olimme suht laiskoja koko vuoden. Dranka tuli kolmesta peräkkäisestä näyttelystä valioksi, ja vuoden lopuksi vielä Messarista tuli V-10 titteli. Kun ei nyt pentuja ole tulossa, käydään alkuvuonna Drankan kanssa varmasti muutama näyttely.

Syksyllä kotona asuvista koirista Pekka kävi kertaalleen näytillä, saaden SERTin. Asko oli ahkerampi ja sillä jo ikään riittävät SERTit kasassa hyvinkin. Pilvi-neiti samoin on osannut olla nättinä ja menestyi Messarissa HeJW-10 tittelin verran, ja SERTejä on silläkin jokunen jo.

Peetu hallinnoi uusia kotipeltoja täydellä tarmolla, eikä yhtään haittaa vaikka vähän linssit onkin jo sumeat. Syksyn aikana Peetun näkö alkoi heiketä mutta nyt näyttäisi tilanne taas asettuneen, eikä huononemista ole tapahtunut. Ja näkee se ihan hyvin Mokkaa ajaa takaa edelleen :) Nyyti on selvästi rauhallisempi nyt kun ei ole ylimääräisiä virikkeitä päivystettävänä, ja se ehtii paremmin keskittymään syömiseen. Ylipainoa on rouvalle kertynyt aika rajusti uumalle, mutta laihduttaminen on ongelmallista koska sen mitä se saa vähemmän ruokaa, sen enemmän se varastaa :) 

Mokka rakastaa uutta kotia. Se on kaiket päivät ulkona, ja tulee sitten keittiön ikkunan alle ilmoittamaan kun haluaa sisälle. Karvakin on kasvanut niin, että tänä vuonna saatetaan jo kävästä jossain näytilläkin.

Mokan oma joulukortti :)

Yllä Pekka. Ainut kuva jossa se on paikallaan, muutoin kuvat ovat tätä tasoa:

Uuden Vuoden lupaus olkoon se, että kirjoittelen taas useammin, joskaan mokkulayhteys erämaasta ei tue mitään toimintoja tällä hetkellä kovin vahvasti :)

Toivotamme ihanaa alkanutta vuotta kaikille ystäville, tuttaville ja luonnonvoimille perheineen!  

Kun Raipe lähti, ei aikaakaan kun Asko Manninen tuli kesälomalle meille. Askolla onkin ollut maansiirtohommia, liekö tuoreessa muistissa vielä vauva-ajan urakat kun kellarinmäeltä kaivettiin ruusujen juuret esille jne.. Pekka oli aluksi sitä mieltä että Askon ei olisi soveliasta asettua taloksi. Asko kokeili ensin alistumistaktiikkaa, ja esitti vaisusti olevansa haluton asiasta sen suuremmin riitelemään. Mutta Pekan luupäähän ei moiset teoriat menneet, ja niin sitten Askon piti järjestää Pekka aloilleen kovalla rytinällä. Sen jälkeen pojat ovat olleet sovussa, ja tehneet samoja kolttosia yksissä tuumin. Mm. kulkevat tuuletusikkunoista ulos, joten näillä helteillä meillä ei ole juuri räppänöitä auki pidetty =)

Hauska oli löytää vieläkin tassukarvoja leikatessa Askon valkoinen tassutupsu tassun pohjasta :) Vaikka kaikki muut vauvamerkit siitä onkin jo lähteneet, ja siitä on kasvanut hieno juniori. Edelleen alkuun se söi makuultaan massullaan, kuten pienenäkin, mutta aika pian oppi ettei enää ehdi makaamaan kun on noita vikkelämpiäkin ruokailijoita rinnalla. =) Kesä-Asko viihtyy mieluusti pihalla, ja onkin kannettava iltaisin sisälle. Säällä kuin säällä kun on urakoitava, jos meinaa kaivautua kellariin katon kautta ennen kotiinlähtöä.

Tauoilla on köllöteltävä..

Iltaisin ollaan käyty vuorotellen jokaisen kanssa uinnilla. Asko ei halua uida, mutta Pekka sitten senkin edestä. Vanhat konkarit uivat jo tottuneesti, vaikka karva painaakin. Ylipainoiselle Nyytillekin uiminen tuntuu olevan mieluinen liikuntamuoto nyt helteellä, kun lenkkeillä ei jaksa.

Pekkaa on uitettava fleksissä. Niin mahdoton se on kaikissa hommissaan, mihin ryhtyy, niin myös uimisessa. Eli jos se saisi vapaasti uiskennella, se lähtisi miettimättä kohti ulappaa ja kun ei voi sen voimia ennustaa...

Iltauintivideo: www.youtube.com/watch

Ellikin lähetteli Toijalasta kesäisiä uimavideoita ja kuvia, joten aikamoisia vesipetoja ovat Nyytin kaikki lapset.

Ruotsissa asuva Siouxsie kävi ensimmäiset viralliset näyttelyt Jönköpingin kolmessa peräkkäisessä näyttelyssä. Mallikkaastihan tyttönen käyttäytyi, ja ihan hienoin tuloksin, junioriluokan kunniapalkintojen kera. Valitettavasti perhettä kohdanneen vakavan sairastumisen vuoksi Siouxsie joutui jättämään Maailman Voittaja- näyttelyn Tanskan Herningissä väliin, vaikka olikin sinne ilmoitettu. Nyt sitten intiaanikesän aikaan pikku-tyttöselle kehkeytyi hot spot - ihottuma kaulan alueelle, ja niinpä on näyttelyt vähäksi aikaa taas jäissä :/

Dranka ja Peetu oli ilmoitettu Forssan näyttelyyn, mutta emme sinne menneet liian kuuman sään vuoksi. Ja Peetu ei olisi ehkä mennyt muutenkaan.. Drankalla vielä on hyvä lämmönsietokyky, muttei Peetulla. Peetu vietteleekin kesälomaa maalla viileissä kellareissa nyt, kun olo tuntui menevän aika tukalaksi. En sitten tiedä, kuinka auttaisi turkin leikkaaminen lopullisesti... Todennäköisesti turkki lähtee joka tapauksessa lähitulevaisuudessa, koska Peetua ei enää kehissä tulla näkemään vaikka kiva olisikin muutamat veteraanikehät käydä. Mutta ei käydä nyt sitten, ja mieluummin annan senkin ajan kasvateilleni. Dranka kävi pokkaamassa toisen sertinsä Mäntsälästä, kaikkien rotujen näyttelystä, paahtavassa kuumuudessa. Kolmas sert yritetään kalastella vielä ennen suunniteltua pentuetta. Ja toivotaan, että takki pysyy päällä myös pentujen jälkeenkin :) Tulevien lasten isä lähetteli muutamia kuvasia itsestään niin talven kuin kesänkin riemuista. Arvioitu astutusajankohta on edellisestä juoksusta päätellen marras-joulukuun vaihde, jolloin pentuset syntyvät juuri paukkuviin helmikuun pakkasiin. Luovutuksessa ovat sitten huhtikuulla, jos aikataulu etenee suunnitelman mukaan =) 

Nyytin mukuloista Raipe tuli perheen lomamatkan ajaksi meille hoitoon. Ja poikahan on yhtä ihana kuin ennenkin, jos ei vähän jo lisääkin :) Raipelle on leikattu kesäjalat, ja niillähän se mennä viipottaa satalasissa pihamaalla niin että hädin tuskin muut pysyvät perässä. Se sulautui meille kuin kala veteen, eikä omien riveistä kuulunut minkäänlaisia soraääniä. Jopa Peetuakin leikittää nyt kuin pentusia konsanaan. Raipesta on kasvanut iso poika, ja on lähes identtinen Villamin kanssa. Nyt ne erottaa lähinnä Villan avoimemmasta hännästä ja Raipen urheilulookista :) 

Nyyti tuijotti ensin tovin Raipea kysymysmerkkinä - poloinen varmaan säikähti että nyt niitä alkaa virrata takaisin :)) 

Poikien välisiä rupattelutuokioita :)

Kun meno yltyy mahdottomaksi, Mokka erottuu joukosta rauhallisempana. Se seurailee sivusta ja pelailee pallonsa kanssa. Mokasta on tullut nyt kainaloinen, joka viihtyy sylissä ja vieressä enemmän kuin juoksuleikeissä. Ja elämä sisälläkin on jo kotoisampaa kuin aikaisemmin, enää ei tarvitse houkutella ja maanitella sisälle. Karvaahan ei edelleenkään ihan mahdottomasti ole, mutta kyllä ne vähätkin jo naruille menevät. Mokka-maskotti :)

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettiin Unkarinpaimenkoirat ry:n erikoisnäyttely roduille komondor, kuvasz, mudi, puli ja pumi. Puleja olikin ilmoitettuna huikea määrä; 47, joista 7 oli valkoisia.

Me lähdimme matkaan jo perjantaina, mukana olivat Peetu ja Dranka, sekä sijoitustyttö Pilvi emäntineen. Perjantai-iltana joukkoon liittyi vielä Raipe ja pulit saivatkin ilotella vinttikoiraradalla Peppi- ja Myy-pumin kanssa väsyksiin saakka, kun rakensimme seuraavaksi päiväksi näyttelyaluetta. Tunnelmaa tiivisti mukavasti Drankan juoksuaika, ja se että Peetu huusi lähes koko viikonlopun lakkaamatta. Myös kehässä :) Vaikka tuulta riittikin, tunnelma oli varsin lämmin ja mukava. Olipa mukava nähdä teitä kaikkia!!

Asko

Nyytin lapsista oli näyttelyyn ilmoitettu neljä, mutta Elli joutui perumaan tulonsa antibioottikuurin vuoksi. Ellikin ehtii vielä mainiosti näihin karkeloihin :) Elmoa en ollutkaan nähnyt sitten meiltä lähdön, ja olihan siitä kasvanutkin hieno ja reipas poika. Kuitenkin varsin maltillisen kokoinen, vaikka arvelin pentuvaiheessa siitä tulevan melkoisen isokokoinen. Siksihän kutsuimmekin sitä hirveksi pikkupoikana :) Elmo oli ensimmäisessä näyttelyssään reipas, ja esiintyi mallikkaasti. Kuten myös Pilvi ja Askokin. Kaikki lapset saivat omannäköisensä arvostelut, ja niihin sopii olla varsin tyytyväinen.

Elmo ja Asko

Dranka sai erikoisnäyttelystä ( toinen Drankan virallinen näyttely ) sertin, ja täyttää nyt pulille laaditun jalostuksen tavoiteohjelman vaatimukset seuraavaa pentuetta silmällä pitäen. Drankan pentuetta koskeva poikkeuslupahakemus on nyt käsitelty, ja JTT on myöntänyt luvan yhdistää musta ja valkoinen puli. Pentueen isä on jo veteraani-ikään ehtinyt Svante, joka on perusterve ja hyväluonteinen puli. Svante asuu kennel Baratsagos'ssa Lempäälässä. Svantella on aikaisemmasta liitostaan seitsemän kaunista, valkoista lasta, jotka täyttävät 3 vuotta. Drankalle pentue on ensimmäinen. Astutusajankohta näillä näkymin tulee olemaan marras-joulukuun vaihde.

Dranka ja Pilvi erikoisnäyttelyssä. Dranka vasemmalla. Pilvi-vauva mitattiin 38 cm korkeaksi, mutta oli muita 38-senttisiä kuitenkin usean sentin matalampi :))) Koko ei haitannut, vaan Pilvi juuri 9 kk:ta täyttäneenä oli narttujen 4. ja varasert. Aivan yli odotusten!!

Syntymäpäivät alkoivat äitikoiran 4-vuotispäivästä, huhtikuun alussa. Nyytille ei kakkua tällä kertaa tarjoiltu, sen verran on mammalla vielä lisäkiloja uumalla jo ilmankin. Nyt on kunnon kohotus ja 'kesäksi rantakuntoon' - kuuri purrut jo sen verran, että kylkiluutkin tuntuvat kun oikein osaa etsiä :)) 

Nyytin elämä on tasaisen äänekästä edelleen. Kaikki maailman asiat sen on huomioitava ja harteillaan kannettava. Ylenpalttinen leikkivaihe jäi pentujen ajoilta päälle, ja valtaisan melskeen säestämä Nyyti leikkisi vaikka yötä päivää painileikkejä. Luonnollisesti Pekka on kaikkein paras painikaveri. Nyytin pää kestää, kun kotona ei mikään muutu ja ympärillä on vain sille tutut asiat ja ihmiset. Nyyti steriloidaan lähitulevaisuudessa, jos ei muuten, niin ainakin poikien elämää helpottaaksemme :) 

Eilen oli sitten Peetun veteraanijuhlien vuoro. Peetu täytti siis 8 vuotta, eikä suotta :) Toivottavasti elonvuosia on jäljellä vielä toinen mokoma... Vanhuuden merkkejä ei vielä näy lainkaan, päinvastoin. Ehkä ainut hieman muuttunut asia on normaalia sikeämmät yöunet. Kun Peetu laittaa unille, on kaikkien oltava hiljaa. Jos ei ole, Peetu järjestää muut koirat samantien yöpuulle hyvällä tai pahalla, ja sitten alkaa kuorsata. Monta kertaa yössä herään kun paappa porskuttaa tyynyni alla :) Ja aikaiset aamuherätykset eivät saa enää Peetua vaivautumaan, vaan lähtee vasta kakkoslähdössä ulos.

Viimeisen kevään sankarina, muttei suinkaan vähäisempänä, täyttää Dranka-neiti 2 vuotta Vapun aikaan. Dranka on meidän prinsessa. Maailman kultaisin koira, kilteistä kiltein. Ja alkaa näyttää jo pikkuhiljaa oikealta pulilta :)

Dranka lähettää synttärionnittelut Dongo-veljelle!!

Muutoin meno meillä onkin allaolevan kaltaista. Pekka määrää vauhdin.

Peetu ja paljasjalka-Villan ensin keskustelevat ...

... mutta päättivät lopulta olla kuitenkin ihan kavereita :)

Alla hämmentää Peetu, Pekka ja Villa

Nyt sitten vain odotellaan Villalle turkkia leikattuun jalkaan. Muuten jalka ja sen liike sekä asento ovat erinomaiset.

Kevään aikana olen ottanut asiakseni tavata Nyytin lapsia, jotka ovat jo muuttaneet pois. Suomeen jääneistä on enää Elmo tapaamatta, mutta eiköhän sekin tässä kevään tai alkukesän aikana vastaan tepsuttele :)

Tampereen näyttelyviikonloppuna pyörähdin Toijalassa Ellin ja Laitisten luona. Tai eihän se ihan pyörähdys ollut, tunti jos toinenkin meni höpistellessä ja Elliä ihmetellessä. Elli on hirmuisen eläväinen ja jämerä likka. Ei varmasti helpoimmasta päästä luonteensa puolesta, mutta onneksi perheessä on ollut kaksi pulia aiemminkin. Ellissäkään, kuten ei muissakaan Nyytin lapsissa, ole merkkejäkään varauksellisuudesta ihmisiä kohtaan vaan ovat hyvin avoimia ja rakastavat ihmisiä, toisin kuin äitinsä. Mutta selvästi tytöissä on potkua enemmän kuin pojissa. Elli pitelee vauhtia yllä, ja vierailuni aikana näytti kaikki mahdolliset temput - kivat, ja ei niin kivatkin... :) Ellikin on hyvin nätti pentu, hivenen suurempi kuin Pilvi. Elliäkin tullaan näkemään varmasti näyttelykehissäkin, ehkäpä jo erkkarissa...

Kuva: Lauri Laitinen

Elli sai holding-hoitoa vierailuni aikana pariinkin otteeseen, kun kierrokset alkoivat nousta... Elli pyörähti mm. kahvipöydässä, kirjaimellisesti :)) Ihana pörriäinen, jonka kanssa varmasti hermojakin koetellaan. Ihanasti silti Päivi ja Lasse Elliä jaksavat ja ohjaavat kohti aikuisuutta. Toivottavasti se työ palkitaan sitten hivenen rauhallisempana aikuisena :)

Kaapelitehtaan pentunäyttelyyn oli ilmoitettu kaksi Nyytin lasta. Yhteensä neljä mustaa pulin pentua. Molemmat, sekä Pilvi että Asko saivat hienot arvostelut sekä kunniapalkinnot. Tuomari oli Päivi Eerola, pulien kouluttava tuomari. Pilvissä kaikki oli varsin erinomaista, Asko hivenen tässä kehitysvaiheessa antaa pitkärunkoisen vaikutelman. Molemmat esiintyivät mielettömän reippaina, vaikka ensimmäistä kertaa olivat suuressa massatapahtumassa ja sisähallissa. Hännät tötteröllä menivät kummatkin. Askolla hieman fiilis katosi pöydällä olon jälkeen, mutta se olikin kuulemma eka kerta pöydällä :)) Lunan Robbie oli ROP-pentu, ja Pilvi VSP-pentu. Pilville erityismaininta ihan mielettömästä lihaskunnosta, Eerolan sanoin 'pikku-bodari'.

Sitten kokoontuikin kakaralauma läheiseen koirapuistoon mellastamaan. Mukana oli seitsemän pulin pentua - 3 Nyytin lasta, 3 Wailers lasta ja yksi Huopatassu :) Johan oli melskettä alkuun, ihanasti tulivat kaikki juttuun keskenään ja ääntä riitti. Raipe liittyi joukkoon hieman myöhemmin, ja siitä sitten Pilvi suivaantuikin... suku on siis edelleen pahin :) Askon kanssa sillä meni vielä hyvin, mutta Raipe olikin liikaa vaikka se on hyvin rauhallinen ja särmä jätkä. Kurkkasin siinä vaiheessa Pilvin hännän alle, ja niinpä niin... Pilvillä alkoi ensimmäinen juoksu nyt 7 kk:n iässä, ja se selvästi kiristi pinnaa. Askolla oli äitiä ikävä koko ajan puistossa. Se seurasi ohikulkijoita aidan vieressä ja odotti, että äiti tulee hakemaan kiireesti pois :)

Raipen tapasin nyt ensimmäistä kertaa muuton jälkeen. Voi sitä jälleennäkemisen riemua...! Hienosti on Raipekin asettunut Widbomien omaksi. Omalle tyylilleen uskollisena se käyttäytyi taas varsin rauhallisesti, mutta ei jätä vastaamatta jos joku sitä haastaa - leikkiin tai tappeluun :) Raipen hampaistahan arvelin ( tai laskin ) puuttuvan jonkun suuremman hampaan, mutta nyt kun niitä sitten yhdessätuumin laskettiin, ei sieltä sitten puutukaan. Vaan P1:sta olisi yläleuka vailla... mutta sehän ei maailmaa kaada, ja on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin ne suurien puutokset. Hirmuinen ikävä on Raipea ollut, mutta nyt se lievittyi jo roiman harppauksen kun näin miten hienosti sillä menee oman perheen kanssa, ja on reipastunut jo kummasti uusissa ympyröissä.

Omista kuvista ei selviä kuin mustia myttyjä, joten kaikki kuvat on ottanut Heidi Valo 

^ Lähdössä puistoon. Robbie teki 'aasit', ja sanoi ettei halua olla tuntevinaan noita... :) Pilvi ja Asko ei ymmärrä, mitä se nyt niin hannaa.... :)

Pilvi ja Robbie nuhistelee

Asko Manninen. Ja Pilvi siinäKIN taas nenineen...

Ryhmä-rämä.

Ja vielä yksi tulossa lisää - Raipehan se sieltä tuli... Askon pylly 1. vasemmalla, Pilvi 3. vasemmalta.

Raipe alla. Ja siinä vuorostaan ehkä Asko nenineen.. :)

^ Pilvi ( nyk. Kike :D :D )  puistossa märkänä vesirottana.

Pieni toiveen kipinä on herännyt, ehkä sittenkin tulee vielä joskus kesäkin. Päivällä aurinko lämmittää jo mahtavasti, ja ilmat ovat olleet kevättalven parhaita. Jäällä on vaan vettä ja lunta niin paljon, että eipä siellä rämpimisestä nauti enää meistä kukaan. Peetu onkin ollut taas muutaman viikon märkä, kuivumatta kunnolla välillä. Eli haalarikausi alkoi aikaisemmin kuin aavistinkaan... ja varmasti sohjoa riittää tänä keväänä kunnes kaikki nämä lumet ovat haihtuneet.

Villan polviremppa on loppusuoralla. Ensimmäinen leikkaus, ja siitä kuntoutuminen eteni ennätysvauhdissa ja muutaman kontrollikäynnin jälkeen saatiin lupa jo pinnojen poistoon. Tänään, kun leikkauksesta oli kulunut n. 8 viikkoa, oli toinen leikkaus jossa poistettiin raudat jalasta. Leikkaus sujui hyvin ja polvi on luutunut oikeaan asentoon, joten leikkaus vahvisti vielä sen mitä jo aiemmin rtg-kuvat olivatkin luvanneet. Nyt vaan pitää malttaa vielä reilu viikko, jotta saadaan ompeleet pois ja Villa voi jatkaa elämää normaalisti ilman mitään rajoitteita. Sitten Villa pääseekin jo kesäksi kasvattelemaan karvoja takaronttoseen omaan kotiin :)

Raipe muuttaa lauantaina Espooseen, ja meille kaikille tulee tottakai sitä suuri ikävä. Vaikka kuinka tiedän, että senkin on aika jo koittaa omien siipien kantavuutta ja sillä on maailman parhain koti, ikävä tulee kun näinkin pitkään sekin pallukka on meidän eloamme sulostuttanut. Toivotamme Raipelle ja perheelle onnentäyteisiä hetkiä ja vauhdikasta kevättä!! :))

Ensimmäiset pennut näyttäytyvät pentunäyttelyssä maaliskuun aikana täällä kotomaassa. Samoin pentumittelöihin on menossa Siouxsie myös Ruotsissa toistamiseen. Asko kävi vieraisilla hiihtolomalla, ja on kehittynyt ihan odotetusti ikäänsä nähden. Äärettömän rauhallinen jätkä, joka ei lähtenyt mukaan muiden kouhotukseen, vaan makoili arvokkaasti tuhahdellen. Pekan kanssa sitten lopulta innostui vähän riekkumaan, ja kovastihan pojat toisiaan muistuttavatkin. Pekalla on vaan kovempi ääni ja suuremmat korvat :))) Pilviä olemme tavanneet säännöllisesti, ja hiihtolomalla kävimme koirapuistotreffeillä Pilvin kanssa. Pilvistä näyttäisi jäävän varsin pienikokoinen, mutta pätikkä se silti on. Korkeutta saisi tulla sentti, pari vielä... Mutta sen minkä se koossa häviää, se sisulla paikkaa :D Uskomaton pakkaus kyllä. Pikku-Ellin tapaan viikon kuluttua, ja sitäkin tapaamista odotan kovasti. On ollut niin mahtavaa nähdä kakaroita ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun ovat pesästä lentäneet. Kaikista on tullut ihan pulin näköisiä hunsvontteja :) Eikä ollut Askoltakaan koti-koti unohtunut, melkein tippa tuli silmään kun se iloisesti tuli tervehtimään ja piti kummallista ilo-ulinaa nähdessään meitä.

Drankan pentuesuunnitelma loppuvuodelle / vuoden vaihteeseen on pitkällä. Tietoa mahdollisesta pentueesta enemmän tulee kesän alussa, mikäli kaikki menee hyvin ja tarvittavat byrokratian koukerot on ensin käyty läpi. Sitä ennen Dranka käy muutaman näyttelyn, samoin Hippi. Mokka on kasvatellut karvaansa, ja kyllä se alkaa pikkuhiljaa jo muistuttaa pulia :) Melkoisen pehmeää karva on, mutta hienot narun alut jo on. Kovin lapsekkaaltahan se näyttää ikäisekseen, kun karvassa ei pituutta juuri ole. Muutoin Mokka on kevään aikana ottanut suuren harppauksen sosiaalistumisessa, ja siitähän onkin tullut varsin seurallinen, hauska heppeli. Poissa on se varauksellisuus ja arkuus, mutta on sen kanssa töitä tehtykin hartiavoimin. Kun palttoo saadaan kunnolla päälle, Mokkakin pääsee pyörähtämään näyttelyssä - ehkä jo loppuvuodesta. Peetu pyörähtää veteraanikehässä alkukesästä, ja katsotaan huvittaako sitä vai ei... Virtaa ja touhua sillä riittää kotioloissa kun on saanut toista vuotta olla kuin elopellossa, mutta tilanne voi olla taas toinen kehässä. Jos sitä ei huvita, riittäähän noita muita vietäväksi ja Peetu saa jatkaa kesää kopin katolla :D

Joskus on tullut ääneen toivottua kunnollista, vanhanajan talvea. Nyt sitä on saatu, eikä lumen tulolle loppua näy. Pysyyhän pulit puhtaana, ja tykkäävät mellastaa lumessa suuresti.

Vielä hurjienkin pakkasten aikaan Päijänteen jäällä oli reilusti vettä. Aikaisemmista vuosista poiketen, tänä talvena ei jäälle ole tehty tietä, ei kelkkauria, eikä liiemmälti latujakaan. Sehän ei silti meitä estä menemästä jäälle, koska se on puleista parasta talvessa! Ja avantojen reunoille jätetyt pikkusintit :) Kovilla pakkasilla vain Peetun tassuja palelsi, ja sen sai miltei kantaa sisälle. Pennuilla sen sijaan liikettä piisaa niin, ettei ehdi vilu tulla.

Lunta on jäälläkin niin reilusti, että on siinä ja siinä että koirilla 'jalat riittävät'. Peetu yleensä kahlaa muille latua, ja kulkee muutenkin omia polkujaan.

Villamin jalka leikattiin n. 3 viikkoa sitten ja ensimmäinen kontrollikäynti on jo takana. Haava on todella siisti, ja puolet pienempi kuin aikanaan Nyytillä. Ompeleet on poistettu, ja jalkaa saa käyttää ihan normaalisti. Tällä viikolla on vielä ensimmäinen rtg-kuvaus, jotta nähdään joko luutumista on alkanut tapahtua, ja missä määrin. Odotusaika lopulliselle luutumisella on n. 8 viikkoa, jonka jälkeen raudat poistetaan. Paketin poistamisen jälkeen Villam ei ole ontunut lainkaan, eli ilmeisen onnistunut leikkaus tälläkin kertaa. Karvat on poistettu vain polven kohdalta, joten huomattavasti pienempi karvahaittakin tällä kertaa, verrattuna äitiinsä joka kuljeskeli pylly paljaana pitkään polvileikkauksen jälkeen.

Nyytin pentusista on maailmalta kuulunut tasaisen tiiviisti, ja sehän on vain mukavaa. Elämä kaikilla on sujunut pentumaisen railakkaasti, vauhtia ja ääntä piisannee vähän jokaisella. Kotona toipuu siis edelleen Villam, kunnes jalka on lopullisesti kunnossa. Lisäksi on Pekka ja Raipe, joista toinen on alustavasti varattu - katsotaan kumpi, kunhan perheen tapaamme...

Pekka.

Niin ne vain pennut muuttaa, vaikka aikaa onkin kulunut. Päivääkään ei tosin ole harmittanut, että viimeiset ovat näinkin pitkään meitä ilahduttaneet. Onpa heti alkuun jo tullut nähtyä pennun kehitysvaiheet ihan läheltä pitkälle, ja varsinkin se, miten emä vielä isojen lastensakin kanssa toimii ja ohjaa niitä. Pojan koltiaiset ovat jo isompia kuin äitinsä, mutta silti Nyyti vielä putsaa ja hoitaa poikia kun jotain huomioitavaa niissä ilmenee :) Jätkät pistelee äitiään 6-0, mutta siltikään Nyyti ei menetä malttiaan. Pekka on pojista selvästi dominoivin, ja pullistelee veljilleen tasaisesti ja muutenkin on selvästi aktiivisin ja toimeliain veikko. Kumpainenkin, Pekka ja Raipe ovat niin energisiä että tarvitsevat nyt tuplasti aikaa yksilöinä, ja sehän on sitten aikuisilta koirilta aina pois. Niiden kanssa sitten rallatellaan vain metsä- ja jäälenkeillä. 

Peetusta harvensin taas reilusti naruja pois. Jossain vaiheessa loppuvuodesta vaihdoin kuivamuonan kokonaan toiseen merkkiin. Peetu, joka on ollut aina melko kuiva kaveri, on saanut lihaa luiden ympärille kiitettävästi ja karvan kasvu on kiihtynyt mahdottomasti. Merkittävin muutos oli kuitenkin Peetun hampaissa. Olin jo suunnitellut totaalipuhdistusta keväälle hammaskivistä, koska sitä oli kertynyt melkoisesti. Mutta yhtäkkiä kaikki oli poissa. Veteraanilla on puhtoiset hampaat, ja mikään muu ei ole muuttunut ruokavaliossa ja elämässä kuin kuivamuona. Siinä sivussa toki muutkin voivat hyvin uudella ruualla, mutta merkittävimmät muutokset näkyvät juuri Peetussa.

Nyyti ja Peetu kopin katolla. Nyytikin on jo sen verran laihtunut, että pääsee katolle hyppäämällä, eikä tarvitse nostaa :))

Uusi vuosi, ja joillakin uudet kujeet. Meillä kujeet pysyttelevät näin vuoden aluksikin aikalailla samoissa, mihin jäätiin kun vuosi päättyi. Eli sponsoroimme edelleen eläinklinikoita.

Perjantaina pennut leikkivät, painivat ja ottivat juoksukisoja pihamaalla normaaliin tapaansa. Touhuilin itse siinä samalla jotain, ja seurailin pentuja sivusilmällä. Hetken päästä Villám tulee vastaan kolmella jalalla, aivan samaan tapaan kuin äitinsä tismalleen samassa iässä. Tiesin heti mistä oli kyse, joskin toivoin että olisi vain jokin venähdys tms., ja pikaisen puhelun jälkeen eläinlääkärille, päädyttiin seuraamaan yli viikonlopun. Muutosta ei sitten tullut, ja niinpä lähdimme röntgeniin. Ja sitähän se diagnoosi oli, mitä ajattelinkin. Sama kuin Nyytillä. Ja vaatii välittömän leikkaushoidon, luonnollisesti. Saimme leikkausajan nyt sitten tulevalle perjantaille, ja Villam odottelee leikkausta vahvasti teipattuna.

Juttelin ortopedin kanssa aiheesta, ja kysyin, voiko olla vain näin luvattoman huonoa tuuria, vai voiko olla jotain suvuttaista heikkoutta juuri tuossa kohtaa? Tuo polven alla oleva luukyhmyhän on viimeinen kohta, joka pennulla raajassa luutuu, ja ei tarvitse suurtakaan kolausta tai vetoa, kun se jo yllä menevän siteen voimasta nousee paikaltaan. Lääkäri vastasi ykskantaan, ettei asiasta ole tutkimuksia tehty mutta aiheesta on kyllä keskusteltu alan koulutuksissa. On selvää näyttöä, että herkkyyttä tuosta kohdasta löytyy joillain roduilla enemmän kuin toisilla, ja näin voi varovaisesti olettaa että jokin monimutkainen / sattumanvarainen periytyvyyskin takana voisi olla. Vaivassa on kuitenkin aina kyse tapaturmasta tai traumasta, ulkoisesta tekijästä. Mutta onko se jollain toisella sitten herkempi vaurioitumaan kuin toisella, voi olla hyvinkin mahdollista. Staffeilla mm. kerrottiin tätä ongelmaa hoidettavan melko paljon. Lääkäri kysyi, onko nyt leikattavalla pennulla ja emällä esim. rakenteessa jotain yhdistävää tekijää, joka voisi altistaa. En osaa sanoa. Yhdistäähän näitä ainakin se, että ovat erittäin raskasluustoisia verraten keskimääräisesti puleihin.

No, joka tapauksessa Pikku-Villám menee nyt perjantaina polvileikkaukseen, jossa irronnut luukyhmy kiinnitetään paikalleen mekaanisesti. Todennäköisesti naulaamalla, mutta mahdollisesti pinnatkin voivat riittää. Todellinen tilanne näkyy vasta leikkauksessa. Sen jälkeen 6-8 viikon seuranta röntgenein, jonka jälkeen luutumisen tapahduttua poistetaan uudessa leikkauksessa raudat ja muut härpäkkeet polvesta. Nyytin jalastahan tuli aikanaan täysin priima, ja niin on ennuste erinomainen nytkin.

Villam on tosi reipas pikku-potilas. Hieman jäykkä paketti ronttosessa häiritsee, mutta palo veljien kanssa nujakoimaan on melkoinen. Villamin oli tarkoitus muuttaa viikonloppuna omaan uuteen kotiin, mutta luonnollisesti hoidamme jalan nyt kuntoon ensin ja katsotaan sitten tilanne uudestaan.

Villám painoi 11.2 kg, ja ikäähän on 4½ kk. Äitinsä poika, painaa jo nyt enemmän kuin esim. Dranka. Taitaa tulla melkoinen pötikkä, vaikka lihavahan se ei edes ole. Samalla diagnoosia varten kuvattiin myös lonkat. Ne näyttivät erinomaisen hyviltä. Toivottavasti nivelet kehittyvät loppuun saakka samaan malliin.

Ruokaisaa ja Rauhaisaa Joulunaikaa

ja

Onnentäyteistä Uutta Vuotta 2010 !