lauantai, 19. helmikuu 2011

Pakkasenpuremia

Onpa meitä kerrankin hemmoteltu 'vanhanajan' talvella. Kaikkea on ihan riittävästi jo - lunta ja pakkasta :) Vaikka pulit kyllä  pysyvätkin puhtaana pakkaslumessa, eikä niitä tulipalopakkaset muutenkaan tunnu haittaavan, ihmisille alkaa riittää. Yhden aika menee ympärivuorokautisesti talon lämmitykseen, mutta onhan se virka sekin :)) 

Tähän saakka talvi on mennyt hiljaiselossa puuhastellen talvisia asioita kotimäellä. Ehkä me taas kevään koittaessa aktivoidutaan, ja piipahdetaan jossain näyttelyissäkin. Dranka ja Mokka käyvät ainakin luonnetestissä maaliskuussa. Drankan selviytymisen melkein tietääkin testissä, mutta Mokka on täysi arvoitus senkin suhteen. Arvoitus koko koira kaiken kaikkiaan :) 

Villa vietti viikon hiihtoloman meillä kun Teija ja Jaakko lomailivat auringon alla. Tullessaan Villa oli hevosen kokoinen pumpulipallo, ja lähtiessään puolet pienempi - yhden päivän puuhastelin sen turkin kanssa ja kuoriutuihan sieltä hieno puli. Villa on vallan hieno. Edelleen. Villa on ollut nyt nelisen kuukautta ainoana koirana, mutta saapi nyt Hipin pojan sinne parin viikon sisällä kaverikseen. Meillä ei veljekset Villa ja Pekka suurestikaan nauttineet yhteiselosta, suku kai on pahin :)

Villa on kukkulan kuningas, ja Peetu palvoo sitä. Peetu piti Villaa elämänsä ihanimpana naisena viikon, eli sen verran dementia jo paappaa vaivaa. Vanhemmiten Peetusta on tullut niin lauhkea lammas, ettei tarvitse enää yhtään miettiä tuleeko se vieraiden / toisten urosten kanssa toimeen - kaikki käy nykyään. No, eihän siihen mennytkään kuin yhdeksän vuotta ja tuohan jos saa terveytensä pitää, elää hyvinkin toisen mokoman :) 

Mamma-Nyyti ei huomannut että on -37 pakkasta, ja heitti ottamaan aurinkoa :) Nyytiä on saatu hiottua rantakuntoon kohti kevättä, on siis hieman saatu painoa putoamaan mutta ruokahalu sillä on silti rajaton.

Nyytin tytär Olga tuli nyt meille hiihtolomalle kun perhe lomailee pohjoisessa. Olga hieman arastelee muita koiria, mutta jo päivässä on vähän sopeutunut sukulaisiinsa. Pekallahan on sen verran rajut leikit, että Olgalla on siinä hetki vielä sulattamista mutta muiden kanssa jo menee hyvin. Pientä, omanlaistaan narinaa se pitää kun joku tulee sitä nuhistelemaan mutta vapautuu hetki hetkeltä. Nyyti-äiti on kyllä jännä näiden lastensa kanssa. Olen satavarma että joku muistikuva sillä on pakko olla kaikista, koska ikinä maailmassa se ei antaisi kenenkään vieraan nartun tulla sen reviirille, mutta Olgaa se nuhisteli vain uteliaana ja kertoi möristen talon sääntöjä. Mutta ei yhtään ollut pahana. Olgahan näyttelee hampaitaan kaikille herkästi, mutta siitäkään Nyyti ei provosoitunut suuremmin. Olga on ehkä pienin ikinä näkemäni puli :) Vajaa vuosi sitten se oli meillä viimeksi, juuri aivan lyhyeen karvaan leikattuna, ja nyt sillä on hieno nyörin alku kauttaaltaan jo taas. Ja kun sitä edestäpäin katselen, niin siinä on aivan Nyyti pienenä :) Ihana miniatyyri-Nyttyrä.

Pekka se vaan kouhottaa, ja luulee olevansa kissa. Jätkällä on kokoa enemmän kuin tarpeeksi mutta varsin ketterästi se istuu ruokapöydällä ja katselee maisemia. Mistä se ammentaa kaiken energiansa?? Ja se vie myös samalla kaiken energian meiltä muilta. Eikä siitä saa minkäänlaisia kuviakaan, kun ei Pekka-poika pysy sekuntiakaan paikallaan. Alla siis Pekka peitsaa... :) Pekalle löytyi ihan 'vahingossa' kehiskaveristani handleri, kun omat hermoni eivät välttämättä sen kanssa kehässä kestä, joten Pekkakin pääsee kesällä kehiin :)

Nyytin pentusista kuuluu kuulumisia tasaisesti, ja kaikilla elämät sujuu mallikkaasti. Elmolla kylläkin aloitettiin loppuvuodesta mielialalääkitys tueksi päiväkodissa viihtymiseen, ja kaiketi siitä on ollut apuakin. Annostusta on tarkoitus pienentää porrastetusti ja toivotaan, että eroahdistus hieman hellittäisi iänkin myötä. Elmolle yksinolo ei ole ollut koskaan sitä vahvinta aluetta. Hienosti Jani ja Riikka ovat sen kanssa jaksaneet yrittää, iso kiitos siitä! Kaikki ei jaksaisi...

Elli-neiti Toijalasta lähetteli pelikuvan :) Eipä taida pakkaset tätäkään tyttöstä lannistaa...

Siouxsien 'vahinko'pennut ovat hujahtaneet Ruotsissa jo 6-viikkoisiksi ja ovat nyt rekisteröity. Ihan kivoja pentusia kaikki, mitä nyt valokuvista ollaan vaan tähän mennessä katseltu. Maaliskuun lopulla matkustan sitten tapaamaan äitikoiraa, jota en ole nähnyt sen jälkeen kun vein sen yli vuosi sitten Ruotsiin. Odotan ihan mielettömästi jälleennäkemistä! Siouxsie on ollut uuttera ja hyvä äiti, nuoresta iästään huolimatta. Kahdeksasta pennusta kaksi menehtyi ensimmäisten päivien aikana, eli lopulta jäi kaksi urosta ja neljä narttua. Yksi oli vain liian heikko elääkseen, toinen ilm. veti maitoa henkeensä ja sai keuhkokuumeen, ja nukkui tulehduksen vuoksi pois. Yksi narttupennuista tulee mukanani Jyväskylään, Myllyvirran perheeseen. Änki-opaskoira saa 'siviilikoiran' kaverikseen :)

Näillä mennään kohti kevättä. Toivottavasti kohta jo purot solisee, ja kevät alkaa näyttäytyä. Kyllä kesä varmaan tämän pakkaskauden jälkeen tuntuu paratiisilta. Jos nyt tämä lumimäärä ehtii edes kesän aikana kaikki sulaa :) 

Puhelinnumeroni on muuttunut, tallettakaa uusi: 040 120 4345. Vanhakin numero on kyllä käytössä, mutta lähinnä kennelneuvonta-asioissa. 

lauantai, 1. tammikuu 2011

Hyvää Vuotta 2011 !

Vuosi vierähti, ja siitäkin puoli vuotta lähes kokonaan kirjoittamatta blogia. Loppuvuosi 2010 oli meille tapahtumarikas monilla tavoin, joskaan ei aina niin iloisissa merkeissä. Monta itkua tuli, mutta hymyn kare tuli huulille loppuvuodesta kun muutimme aivan maalle. Jonkinlainen kaukainen haave se on kai ollut aina, tai ainakin pitkään, ja muutamien viikkojen jälkeen tämä muutos on tuntunut ainoalta oikealta.

Pysyttelimme edelleen Korpilahdella, entisestä kodistamme n. 5 km:n etäisyydellä. Asustamme nyt vanhalla maatilalla, päättyvän tien päässä, jossa meitä ympäröivät vain metsät ja pellot. Puleilla on rajattomasti tilaa temmeltää, eikä naapurista valot paista :) Myös meillä ihmisillä on nyt roimasti asuintilaa ja odotamme tulevaa kesää, jolloin tämä paratiisi varmasti näyttää vieläkin lisää hyviä puoliaan.

Mitäs loppuvuonna sitten tapahtui?

Päällimmäiseksi kaikesta nousee Hipin katoaminen. Ei ole päivää, ettei sitä olisi ikävä. Ja ettenkö miettisi, mitä oikein tapahtui? Missä Hippi-pieni on? Ja jos se vielä on elossa, toivottavasti sitä pidetään hyvin. Niin jäljettömiin Hippi siis katosi kosiomatkallaan Karjaalla, ettei siitä ole katoamisen jälkeen ainuttakaan havaintoa. Ei siis ole poissuljettua, etteikö sitä olisi otettu esim. auton kyytiin. Hippihän on erittäin ystävällinen ja avoin, ja varmasti hyppää kyytiin jos pyydetään, varsinkin jos on kylmissään. Niin armoton on pakkanen ja keliolosuhteet olleet tämän alkutalven, että en ole saanut mielenrauhaa siltä ajatukselta, että Hippi edelleen olisi luonnon armoilla :(  Hippi-pieni katosi ollessaan täysin vieraassa ympäristössä, vierailta ihmisiltä, lähtiessään kauempana menneen auton perään. Hippiä on vapaaehtoisvoimin etsitty lähi- ja kauempaakin maastosta, koiran liikkeitä on pyritty jäljittämään jälkikoirien avulla sekä kuvaamalla maastoa riistakameroin. Ainuttakaan havaintoa ei ole, ja katoamisesta on jo yli 2 kuukautta. 

Hippi kuitenkin ehti astua Luutun ( Immerzu Vivacious ) kahdesti ennen katoamistaan, ja vuoden viimeisenä päivänä syntyi kahdeksan mustaa Hipin lasta Terrun kenneliin. Meille Hippi jatkaa eloaan nyt lapsissaan, ja syntyneillä pennuilla on erityinen merkitys ollut niin minun kuin Teijankin surutyössä. Hippiä meille ei korvaa mikään eikä kukaan, koskaan. Mutta toivotaan että se jatkaa lapsissaan maailman kultaisinta luonnettaan ja pentujen myötä saimme ainakin kestävän muiston Hipistä, jonka elämä meidän ilonamme nyt näyttää jääneen luvattoman lyhyeksi. 

Dranka vietti auvoisan loman Svanten luona joulun välipäivinä, mutta valitettavasti tällä kertaa lemmenloma ei tuottanut tulosta. Ja kevättalven pulivauvoja meille ei ole tulossa. Yritämme seuraavasta juoksusta toki uudelleen paremmalla onnella :)

Nyytin luonnonvoimista on loppuvuonna lonkiltaan kuvattu kaksi. Raipe täällä ja Siouxsie Ruotsissa. Tuloksilla emme pääse hurraamaan, joskin nivelillään he elävät varmasti ihan kelpoelämän. Raipella silmät olivat peilauksessa terveet ja lonkat C/D. Siouxsien kohdalla asiat eivät olleetkaan ihan niin yksiselitteiset. Siouxsie synnyttää ensimmäisen ( ja ainoansa ) pentueensa ihan lähipäivinä. Kyseessä on vahinkopentue, ja Siouxsie kuvattiin raskauden 6:lla viikolla jolloin nivelet olivat jo hyvin väljät ja massu iso. Pentueesta on tulossa isohko. Tulos D/D. Olemme käyneet keskustelua pentueen tilanteesta ja olihan se minulle ja Christinalle shokki. Yhdistelmä sinällään on ihan hyvä, isänä on valkoinen uros. Ruotsissa väriristeytykseen ei tarvita poikkeuslupaa. Uroksen lonkat ovat B ja silmät terveet, eikä sillä ole aiempia pentueita. Siouxsie on aivan liian nuori vielä äidiksi, mutta koska Christina havaitsi tiineyden vasta kotiuduttuaan Intian matkalta, ei sitä voitu enää keskeyttää. Uskomme että tyttö selviää äitiydestään hyvin, vaikka onkin vasta 1,5-vuotias. Lonkat kuvataan toki uudestaan kun se on palautunut synnytyksestä, mutta mikäli tulos on silloinkin sama, jää tämä sen ainoaksi pentueeksi joka tapauksessa.

Näyttelyharrastuksen osalta olimme suht laiskoja koko vuoden. Dranka tuli kolmesta peräkkäisestä näyttelystä valioksi, ja vuoden lopuksi vielä Messarista tuli V-10 titteli. Kun ei nyt pentuja ole tulossa, käydään alkuvuonna Drankan kanssa varmasti muutama näyttely.

Syksyllä kotona asuvista koirista Pekka kävi kertaalleen näytillä, saaden SERTin. Asko oli ahkerampi ja sillä jo ikään riittävät SERTit kasassa hyvinkin. Pilvi-neiti samoin on osannut olla nättinä ja menestyi Messarissa HeJW-10 tittelin verran, ja SERTejä on silläkin jokunen jo.

Peetu hallinnoi uusia kotipeltoja täydellä tarmolla, eikä yhtään haittaa vaikka vähän linssit onkin jo sumeat. Syksyn aikana Peetun näkö alkoi heiketä mutta nyt näyttäisi tilanne taas asettuneen, eikä huononemista ole tapahtunut. Ja näkee se ihan hyvin Mokkaa ajaa takaa edelleen :) Nyyti on selvästi rauhallisempi nyt kun ei ole ylimääräisiä virikkeitä päivystettävänä, ja se ehtii paremmin keskittymään syömiseen. Ylipainoa on rouvalle kertynyt aika rajusti uumalle, mutta laihduttaminen on ongelmallista koska sen mitä se saa vähemmän ruokaa, sen enemmän se varastaa :) 

Mokka rakastaa uutta kotia. Se on kaiket päivät ulkona, ja tulee sitten keittiön ikkunan alle ilmoittamaan kun haluaa sisälle. Karvakin on kasvanut niin, että tänä vuonna saatetaan jo kävästä jossain näytilläkin.

Mokan oma joulukortti :)

Yllä Pekka. Ainut kuva jossa se on paikallaan, muutoin kuvat ovat tätä tasoa:

Uuden Vuoden lupaus olkoon se, että kirjoittelen taas useammin, joskaan mokkulayhteys erämaasta ei tue mitään toimintoja tällä hetkellä kovin vahvasti :)

Toivotamme ihanaa alkanutta vuotta kaikille ystäville, tuttaville ja luonnonvoimille perheineen!  

sunnuntai, 18. heinäkuu 2010

Asko lomalla

Kun Raipe lähti, ei aikaakaan kun Asko Manninen tuli kesälomalle meille. Askolla onkin ollut maansiirtohommia, liekö tuoreessa muistissa vielä vauva-ajan urakat kun kellarinmäeltä kaivettiin ruusujen juuret esille jne.. Pekka oli aluksi sitä mieltä että Askon ei olisi soveliasta asettua taloksi. Asko kokeili ensin alistumistaktiikkaa, ja esitti vaisusti olevansa haluton asiasta sen suuremmin riitelemään. Mutta Pekan luupäähän ei moiset teoriat menneet, ja niin sitten Askon piti järjestää Pekka aloilleen kovalla rytinällä. Sen jälkeen pojat ovat olleet sovussa, ja tehneet samoja kolttosia yksissä tuumin. Mm. kulkevat tuuletusikkunoista ulos, joten näillä helteillä meillä ei ole juuri räppänöitä auki pidetty =)

Hauska oli löytää vieläkin tassukarvoja leikatessa Askon valkoinen tassutupsu tassun pohjasta :) Vaikka kaikki muut vauvamerkit siitä onkin jo lähteneet, ja siitä on kasvanut hieno juniori. Edelleen alkuun se söi makuultaan massullaan, kuten pienenäkin, mutta aika pian oppi ettei enää ehdi makaamaan kun on noita vikkelämpiäkin ruokailijoita rinnalla. =) Kesä-Asko viihtyy mieluusti pihalla, ja onkin kannettava iltaisin sisälle. Säällä kuin säällä kun on urakoitava, jos meinaa kaivautua kellariin katon kautta ennen kotiinlähtöä.

Tauoilla on köllöteltävä..

Iltaisin ollaan käyty vuorotellen jokaisen kanssa uinnilla. Asko ei halua uida, mutta Pekka sitten senkin edestä. Vanhat konkarit uivat jo tottuneesti, vaikka karva painaakin. Ylipainoiselle Nyytillekin uiminen tuntuu olevan mieluinen liikuntamuoto nyt helteellä, kun lenkkeillä ei jaksa.

Pekkaa on uitettava fleksissä. Niin mahdoton se on kaikissa hommissaan, mihin ryhtyy, niin myös uimisessa. Eli jos se saisi vapaasti uiskennella, se lähtisi miettimättä kohti ulappaa ja kun ei voi sen voimia ennustaa...

Iltauintivideo: www.youtube.com/watch

Ellikin lähetteli Toijalasta kesäisiä uimavideoita ja kuvia, joten aikamoisia vesipetoja ovat Nyytin kaikki lapset.

Ruotsissa asuva Siouxsie kävi ensimmäiset viralliset näyttelyt Jönköpingin kolmessa peräkkäisessä näyttelyssä. Mallikkaastihan tyttönen käyttäytyi, ja ihan hienoin tuloksin, junioriluokan kunniapalkintojen kera. Valitettavasti perhettä kohdanneen vakavan sairastumisen vuoksi Siouxsie joutui jättämään Maailman Voittaja- näyttelyn Tanskan Herningissä väliin, vaikka olikin sinne ilmoitettu. Nyt sitten intiaanikesän aikaan pikku-tyttöselle kehkeytyi hot spot - ihottuma kaulan alueelle, ja niinpä on näyttelyt vähäksi aikaa taas jäissä :/

Dranka ja Peetu oli ilmoitettu Forssan näyttelyyn, mutta emme sinne menneet liian kuuman sään vuoksi. Ja Peetu ei olisi ehkä mennyt muutenkaan.. Drankalla vielä on hyvä lämmönsietokyky, muttei Peetulla. Peetu vietteleekin kesälomaa maalla viileissä kellareissa nyt, kun olo tuntui menevän aika tukalaksi. En sitten tiedä, kuinka auttaisi turkin leikkaaminen lopullisesti... Todennäköisesti turkki lähtee joka tapauksessa lähitulevaisuudessa, koska Peetua ei enää kehissä tulla näkemään vaikka kiva olisikin muutamat veteraanikehät käydä. Mutta ei käydä nyt sitten, ja mieluummin annan senkin ajan kasvateilleni. Dranka kävi pokkaamassa toisen sertinsä Mäntsälästä, kaikkien rotujen näyttelystä, paahtavassa kuumuudessa. Kolmas sert yritetään kalastella vielä ennen suunniteltua pentuetta. Ja toivotaan, että takki pysyy päällä myös pentujen jälkeenkin :) Tulevien lasten isä lähetteli muutamia kuvasia itsestään niin talven kuin kesänkin riemuista. Arvioitu astutusajankohta on edellisestä juoksusta päätellen marras-joulukuun vaihde, jolloin pentuset syntyvät juuri paukkuviin helmikuun pakkasiin. Luovutuksessa ovat sitten huhtikuulla, jos aikataulu etenee suunnitelman mukaan =) 

 

 

 

 

keskiviikko, 9. kesäkuu 2010

Kesä-Raipe :)

Nyytin mukuloista Raipe tuli perheen lomamatkan ajaksi meille hoitoon. Ja poikahan on yhtä ihana kuin ennenkin, jos ei vähän jo lisääkin :) Raipelle on leikattu kesäjalat, ja niillähän se mennä viipottaa satalasissa pihamaalla niin että hädin tuskin muut pysyvät perässä. Se sulautui meille kuin kala veteen, eikä omien riveistä kuulunut minkäänlaisia soraääniä. Jopa Peetuakin leikittää nyt kuin pentusia konsanaan. Raipesta on kasvanut iso poika, ja on lähes identtinen Villamin kanssa. Nyt ne erottaa lähinnä Villan avoimemmasta hännästä ja Raipen urheilulookista :) 

Nyyti tuijotti ensin tovin Raipea kysymysmerkkinä - poloinen varmaan säikähti että nyt niitä alkaa virrata takaisin :)) 

Poikien välisiä rupattelutuokioita :)

Kun meno yltyy mahdottomaksi, Mokka erottuu joukosta rauhallisempana. Se seurailee sivusta ja pelailee pallonsa kanssa. Mokasta on tullut nyt kainaloinen, joka viihtyy sylissä ja vieressä enemmän kuin juoksuleikeissä. Ja elämä sisälläkin on jo kotoisampaa kuin aikaisemmin, enää ei tarvitse houkutella ja maanitella sisälle. Karvaahan ei edelleenkään ihan mahdottomasti ole, mutta kyllä ne vähätkin jo naruille menevät. Mokka-maskotti :)

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettiin Unkarinpaimenkoirat ry:n erikoisnäyttely roduille komondor, kuvasz, mudi, puli ja pumi. Puleja olikin ilmoitettuna huikea määrä; 47, joista 7 oli valkoisia.

Me lähdimme matkaan jo perjantaina, mukana olivat Peetu ja Dranka, sekä sijoitustyttö Pilvi emäntineen. Perjantai-iltana joukkoon liittyi vielä Raipe ja pulit saivatkin ilotella vinttikoiraradalla Peppi- ja Myy-pumin kanssa väsyksiin saakka, kun rakensimme seuraavaksi päiväksi näyttelyaluetta. Tunnelmaa tiivisti mukavasti Drankan juoksuaika, ja se että Peetu huusi lähes koko viikonlopun lakkaamatta. Myös kehässä :) Vaikka tuulta riittikin, tunnelma oli varsin lämmin ja mukava. Olipa mukava nähdä teitä kaikkia!!

 

Asko

Nyytin lapsista oli näyttelyyn ilmoitettu neljä, mutta Elli joutui perumaan tulonsa antibioottikuurin vuoksi. Ellikin ehtii vielä mainiosti näihin karkeloihin :) Elmoa en ollutkaan nähnyt sitten meiltä lähdön, ja olihan siitä kasvanutkin hieno ja reipas poika. Kuitenkin varsin maltillisen kokoinen, vaikka arvelin pentuvaiheessa siitä tulevan melkoisen isokokoinen. Siksihän kutsuimmekin sitä hirveksi pikkupoikana :) Elmo oli ensimmäisessä näyttelyssään reipas, ja esiintyi mallikkaasti. Kuten myös Pilvi ja Askokin. Kaikki lapset saivat omannäköisensä arvostelut, ja niihin sopii olla varsin tyytyväinen.

Elmo ja Asko

Dranka sai erikoisnäyttelystä ( toinen Drankan virallinen näyttely ) sertin, ja täyttää nyt pulille laaditun jalostuksen tavoiteohjelman vaatimukset seuraavaa pentuetta silmällä pitäen. Drankan pentuetta koskeva poikkeuslupahakemus on nyt käsitelty, ja JTT on myöntänyt luvan yhdistää musta ja valkoinen puli. Pentueen isä on jo veteraani-ikään ehtinyt Svante, joka on perusterve ja hyväluonteinen puli. Svante asuu kennel Baratsagos'ssa Lempäälässä. Svantella on aikaisemmasta liitostaan seitsemän kaunista, valkoista lasta, jotka täyttävät 3 vuotta. Drankalle pentue on ensimmäinen. Astutusajankohta näillä näkymin tulee olemaan marras-joulukuun vaihde.

Dranka ja Pilvi erikoisnäyttelyssä. Dranka vasemmalla. Pilvi-vauva mitattiin 38 cm korkeaksi, mutta oli muita 38-senttisiä kuitenkin usean sentin matalampi :))) Koko ei haitannut, vaan Pilvi juuri 9 kk:ta täyttäneenä oli narttujen 4. ja varasert. Aivan yli odotusten!!

torstai, 29. huhtikuu 2010

Synttärikevät

Syntymäpäivät alkoivat äitikoiran 4-vuotispäivästä, huhtikuun alussa. Nyytille ei kakkua tällä kertaa tarjoiltu, sen verran on mammalla vielä lisäkiloja uumalla jo ilmankin. Nyt on kunnon kohotus ja 'kesäksi rantakuntoon' - kuuri purrut jo sen verran, että kylkiluutkin tuntuvat kun oikein osaa etsiä :)) 

Nyytin elämä on tasaisen äänekästä edelleen. Kaikki maailman asiat sen on huomioitava ja harteillaan kannettava. Ylenpalttinen leikkivaihe jäi pentujen ajoilta päälle, ja valtaisan melskeen säestämä Nyyti leikkisi vaikka yötä päivää painileikkejä. Luonnollisesti Pekka on kaikkein paras painikaveri. Nyytin pää kestää, kun kotona ei mikään muutu ja ympärillä on vain sille tutut asiat ja ihmiset. Nyyti steriloidaan lähitulevaisuudessa, jos ei muuten, niin ainakin poikien elämää helpottaaksemme :) 

Eilen oli sitten Peetun veteraanijuhlien vuoro. Peetu täytti siis 8 vuotta, eikä suotta :) Toivottavasti elonvuosia on jäljellä vielä toinen mokoma... Vanhuuden merkkejä ei vielä näy lainkaan, päinvastoin. Ehkä ainut hieman muuttunut asia on normaalia sikeämmät yöunet. Kun Peetu laittaa unille, on kaikkien oltava hiljaa. Jos ei ole, Peetu järjestää muut koirat samantien yöpuulle hyvällä tai pahalla, ja sitten alkaa kuorsata. Monta kertaa yössä herään kun paappa porskuttaa tyynyni alla :) Ja aikaiset aamuherätykset eivät saa enää Peetua vaivautumaan, vaan lähtee vasta kakkoslähdössä ulos.

Viimeisen kevään sankarina, muttei suinkaan vähäisempänä, täyttää Dranka-neiti 2 vuotta Vapun aikaan. Dranka on meidän prinsessa. Maailman kultaisin koira, kilteistä kiltein. Ja alkaa näyttää jo pikkuhiljaa oikealta pulilta :)

Dranka lähettää synttärionnittelut Dongo-veljelle!!

Muutoin meno meillä onkin allaolevan kaltaista. Pekka määrää vauhdin.

Peetu ja paljasjalka-Villan ensin keskustelevat ...

... mutta päättivät lopulta olla kuitenkin ihan kavereita :)

Alla hämmentää Peetu, Pekka ja Villa

Nyt sitten vain odotellaan Villalle turkkia leikattuun jalkaan. Muuten jalka ja sen liike sekä asento ovat erinomaiset.