Viimeiset seitsemän viikkoa ovat olleet uskomatonta ylä- ja alamäkeä, tunteiden myllerrystä kun Nyyti on viettänyt äippälomaa kera neljän suloisen lapsensa. Pennuista kasvoi vahvoja, äitinsä tyyppisiä ja luonteisia pulilapsia, joista voi kuka tahansa olla ylpeä. Ainakin minä olen. Olen myös ylpeä Nyytistä, joka omalla erikoisella tavallaan selvisi elämänsä ehkä herkimmästä projektista kunnialla, vaikka minulle itselleni tämä kaikki onkin ollut yllättävänkin rankkaa. Varsinkin loppua kohden tuntui kuin olisi lapsi lähtenyt maailmalle ja elin ehkä liiankin vahvasti tunteiden vietävänä.

Meidän koko lauma rauhoittuu nyt toviksi ihan arkiseen elämään ja puuhastelemaan omia juttuja. Näyttelyitä mietitään vain Drankan osalta, Peetukin saanee odotella veteraani-ikää näyttelyiden osalta. Nyyti ei ole luonnollisesti kunnossa mihinkään, keväällä vuorossa luonnetesti ja sitten katsellaan taas tulevaisuutta...


Peetu on ilmoitettu Euroopan Voittaja- näyttelyyn Unkarin Budapestiin, joka mitellään lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Samaan aikaan oli tarkoitus esittäytyä myös pulien erikoisnäyttelyssä. Nyytin kotiuduttua äitiyslomalta, päätin toisin. Nyyti tarvitsee nyt oman turvallisen lauman, sille tärkeät asiat ja rauhaa.... toipumista ja aikaa.

Samalta matkalta oli tulossa uusi nuori uros Teijalle ja Samille kaveriksi, jonka haen nyt sitten erikseen edestakaisella pikavisiitillä Rasztari-Duci-kennelistä.