Kaksiviikkoissynttärit lähestyvät Nyytin lapsilla. Hiljaista on edelleen pentulaatikossa, vauvat syövät hyvin ja nukkuvat sitäkin paremmin. Nyyti hoitelee eleettömästi mutta hyvin pentunsa. Se tarkkailee tilannetta laatikon ulkopuolella ja menee pentujen luo ensimmäisestä äännähdyksestä.

Tänään aamulla parilla pennulla oli hieman vatsat löysällä. Ihan terveen väristä, mutta hiukan liian sujuvasti liikkuvaa jätöstä :) Muutama puhelu auttoi rauhoittavasti, ja lopputulema oli, että vauvat ovat saaneet hiukan liikaa jo evästä ja maito pukkaa jo läpi. Koska Nyytille on ruoka maittanut koko ajan hyvin, ja olen sitä tuhdisti syöttänyt tähän saakka, ollaan nyt pari päivää hiukan maltillisemmalla kattauksella. Näin iso katras kuitenkin kuluttaa suuresti Nyytiäkin, eli ihan ruuatta en sitä ole raaskinut pitää vaan antanut syödä aina, kun on syötättänyt. Pennut eivät silti ole mitenkään 'ylilihavia' vaan normaalia pullukoita. Nyt kuitenkin pieniä vaivaa vatsanpurut, ja toivotaan että on ohi yhtä nopeasti kuin tulikin.

^ Porukan rennoin jätkä. Se tykkää kellotella selällään, ellei sitten satu olemaan maitobaarilla. Sylissäkin se kuuntelee puhetta ja silittelyä rauhallisesti hötkyilemättä. Tassut on kuin rottweilerilla konsanaan, mikähän pätikkä tästä tuleekaan?! :)

Tänään vikkelimmät ovat tehneet jo kävelyharjoituksia silmät ummessa. Silmäviirut alkavat jo rakoilla siihen malliin että lähipäivinä laatikosta tihrustelee varmasti jo jokunen silmäparikin. Pienemmät ovat ahkerimpia treenaajia, pullukat mieluiten vaan hyötyliikkuvat - eli syömään ja unille.

^ Suosikkityttöni käpertyneenä torkuille kuin isot koirat konsanaan. Tämä likka on äitinsä tyylinen, erittäin vahvaluustoinen ja puntti :) Rauhallisempi kuin pienemmät sisaruksensa, ainakin vielä. Pahin tärpäntikkeli tyttöparvesta on pienin selviytyjä :) Se kiipeilee sisarustensa selässä ja hilluu kun muut nukkuu. Pikkulikka kasvaa tasaisesti sekin, mutta omissa lukemissaan. Eli on selvästi vieläkin pienempi kuin muut.

Ensimmäiset pentuvieraat saamme viikonloppuna.