Pennut täyttävät 12.10 8 viikkoa, joka on periaatteellinen luovutusikä tälle pentueelle. Onni on, että pennut lähtevät pitkillä väleillä, ettei tule tyhjyyttä kerrasta minulle ja Nyytille.

Eilen pentue kävi eläinlääkärintarkastuksessa. Automatka sujui rattoisasti huutaen, kunnes päästiin klinikalle - ja kaikki oli hiljaa. Ensin tarkastettiin tytöt. Kolmannen kohdalla lääkäri löi käsiään yhteen, ja testasi reagoivatko ne siihenkään mitenkään erityisemmin. Kysyi myös, ovatko nämä aina näin rauhallisia?! Varmasti tilanne uutuuttaan niitä rauhoittikin, vaikka suurelta osin rauhallisuus on sitä että pennut ovat erittäin tottuneita kaikkeen käsittelyyn. Tytöillä oli kaikki kunnossa. Pojilla niinikään kaikki ok, myös jokaisella kivekset jo laskeutuneet normaalisti. Toivottavasti siellä pysyvätkin, minne kuuluvat :) Hauskan näköisiä motorisia testejä tehtiin pennuille ja kaikki selvisivät niistä hyvin. Nämä veijarithan ovat joutuneet ryömimään ensimmäisestä päivästä jo piiiiitkiä matkoja äipän nisille, eli ovat varsin hyvin kehittyneitä siltä osin. Ja viimeinen viikko on mennytkin lähes kokonaan ulkoillen, kuoppia kaivellen ja kiipeillen. Purennat olivat samoin kunnossa, eli oikeinpäin. Alaleuat pennuilla ovat kehittyneet selvästi hitaammin ja joillakin on alakulmahampaat hurjan tiukasti vasten ientä - osalla hivenen sisäänkin päin. Eli hampaiden vaihtumisen yhteydessä on tarkkailtava tilannetta ja varoa päällekkäin kasvua. Toisaalta varmasti tässä kehitysvaiheessa näillä pennuilla on tuo puute, toisaalta se on asia johon täytyy kiinnittää erityistä huomiota jalostuksessa. Nämä kun eivät ole ainoat joilla hivenen puutteellinen / kapea alaleuka :) Uskon että suurin osa saa kuitenkin edes kohtalaisen pysyvän purukaluston. Kaikki muut perusasiat olivat kaikilla kunnossa. Ja ennen kaikkea, pennut olivat lääkärissä erittäin varmoin elein. Sirutkin toimivat kaikilla.

Ensimmäinen pentu 'Elli' ( X's Napos ) oli lähdössä ensimmäisenä. Eilen illalla Elli sai ensimmäisen kylvyn, ja hyvinhän se sujui. Lopuksi föönattiin Elli pörröksi, joka sitä itseäänkin selvästi vieroksutti. Muut kävivät sitä haistelemassa ja tökkimässä nenillään, ja ihmettelemässä tuoksua. Onneksi pörrö oli laskehtinut aamuksi, mutta vieläkin se näytti aivan erilaiselta kuin sisarensa...

Tänään aikaisin aamupäivällä Ellin perhe tuli hakemaan tytön kotiin. Koko muu kööri oli saattamassa Elliä ulkona, ja Elli veivasi veljiin vielä kierroksia ennen lähtöä. Terhakka likka, jolla pään sisältö kompensoi sen pientä kokoa :)

^ Elli piikkipaikalla :) Vaikka suurta tyhjyyden tunnetta ei tullutkaan kun vielä seitsemän hunnia jäi - minulle ensimmäisen lähtö pesästä oli rankkaa. Toivottavasti tähän tottuu jo muutaman lähtijän jälkeen... Vaikka taatusti tiedän että Elli sai maailman parhaan kodin, ja siitä pidetään isosti huolta, oli luopuminen erityisen vaikeaa. Nyyti ei nyt ymmärrettävistä syistä edes ole huomannut yhden puuttumista :) 

^ Elli-pienelle, Päiville ja Laurille toivomme onnentäyteisiä yhteisiä hetkiä! .