Joskus on tullut ääneen toivottua kunnollista, vanhanajan talvea. Nyt sitä on saatu, eikä lumen tulolle loppua näy. Pysyyhän pulit puhtaana, ja tykkäävät mellastaa lumessa suuresti.

Vielä hurjienkin pakkasten aikaan Päijänteen jäällä oli reilusti vettä. Aikaisemmista vuosista poiketen, tänä talvena ei jäälle ole tehty tietä, ei kelkkauria, eikä liiemmälti latujakaan. Sehän ei silti meitä estä menemästä jäälle, koska se on puleista parasta talvessa! Ja avantojen reunoille jätetyt pikkusintit :) Kovilla pakkasilla vain Peetun tassuja palelsi, ja sen sai miltei kantaa sisälle. Pennuilla sen sijaan liikettä piisaa niin, ettei ehdi vilu tulla.

Lunta on jäälläkin niin reilusti, että on siinä ja siinä että koirilla 'jalat riittävät'. Peetu yleensä kahlaa muille latua, ja kulkee muutenkin omia polkujaan.

Villamin jalka leikattiin n. 3 viikkoa sitten ja ensimmäinen kontrollikäynti on jo takana. Haava on todella siisti, ja puolet pienempi kuin aikanaan Nyytillä. Ompeleet on poistettu, ja jalkaa saa käyttää ihan normaalisti. Tällä viikolla on vielä ensimmäinen rtg-kuvaus, jotta nähdään joko luutumista on alkanut tapahtua, ja missä määrin. Odotusaika lopulliselle luutumisella on n. 8 viikkoa, jonka jälkeen raudat poistetaan. Paketin poistamisen jälkeen Villam ei ole ontunut lainkaan, eli ilmeisen onnistunut leikkaus tälläkin kertaa. Karvat on poistettu vain polven kohdalta, joten huomattavasti pienempi karvahaittakin tällä kertaa, verrattuna äitiinsä joka kuljeskeli pylly paljaana pitkään polvileikkauksen jälkeen.

Nyytin pentusista on maailmalta kuulunut tasaisen tiiviisti, ja sehän on vain mukavaa. Elämä kaikilla on sujunut pentumaisen railakkaasti, vauhtia ja ääntä piisannee vähän jokaisella. Kotona toipuu siis edelleen Villam, kunnes jalka on lopullisesti kunnossa. Lisäksi on Pekka ja Raipe, joista toinen on alustavasti varattu - katsotaan kumpi, kunhan perheen tapaamme...

Pekka.

Niin ne vain pennut muuttaa, vaikka aikaa onkin kulunut. Päivääkään ei tosin ole harmittanut, että viimeiset ovat näinkin pitkään meitä ilahduttaneet. Onpa heti alkuun jo tullut nähtyä pennun kehitysvaiheet ihan läheltä pitkälle, ja varsinkin se, miten emä vielä isojen lastensakin kanssa toimii ja ohjaa niitä. Pojan koltiaiset ovat jo isompia kuin äitinsä, mutta silti Nyyti vielä putsaa ja hoitaa poikia kun jotain huomioitavaa niissä ilmenee :) Jätkät pistelee äitiään 6-0, mutta siltikään Nyyti ei menetä malttiaan. Pekka on pojista selvästi dominoivin, ja pullistelee veljilleen tasaisesti ja muutenkin on selvästi aktiivisin ja toimeliain veikko. Kumpainenkin, Pekka ja Raipe ovat niin energisiä että tarvitsevat nyt tuplasti aikaa yksilöinä, ja sehän on sitten aikuisilta koirilta aina pois. Niiden kanssa sitten rallatellaan vain metsä- ja jäälenkeillä. 

Peetusta harvensin taas reilusti naruja pois. Jossain vaiheessa loppuvuodesta vaihdoin kuivamuonan kokonaan toiseen merkkiin. Peetu, joka on ollut aina melko kuiva kaveri, on saanut lihaa luiden ympärille kiitettävästi ja karvan kasvu on kiihtynyt mahdottomasti. Merkittävin muutos oli kuitenkin Peetun hampaissa. Olin jo suunnitellut totaalipuhdistusta keväälle hammaskivistä, koska sitä oli kertynyt melkoisesti. Mutta yhtäkkiä kaikki oli poissa. Veteraanilla on puhtoiset hampaat, ja mikään muu ei ole muuttunut ruokavaliossa ja elämässä kuin kuivamuona. Siinä sivussa toki muutkin voivat hyvin uudella ruualla, mutta merkittävimmät muutokset näkyvät juuri Peetussa.

Nyyti ja Peetu kopin katolla. Nyytikin on jo sen verran laihtunut, että pääsee katolle hyppäämällä, eikä tarvitse nostaa :))