Pentutapaamisia

Kevään aikana olen ottanut asiakseni tavata Nyytin lapsia, jotka ovat jo muuttaneet pois. Suomeen jääneistä on enää Elmo tapaamatta, mutta eiköhän sekin tässä kevään tai alkukesän aikana vastaan tepsuttele :)

Tampereen näyttelyviikonloppuna pyörähdin Toijalassa Ellin ja Laitisten luona. Tai eihän se ihan pyörähdys ollut, tunti jos toinenkin meni höpistellessä ja Elliä ihmetellessä. Elli on hirmuisen eläväinen ja jämerä likka. Ei varmasti helpoimmasta päästä luonteensa puolesta, mutta onneksi perheessä on ollut kaksi pulia aiemminkin. Ellissäkään, kuten ei muissakaan Nyytin lapsissa, ole merkkejäkään varauksellisuudesta ihmisiä kohtaan vaan ovat hyvin avoimia ja rakastavat ihmisiä, toisin kuin äitinsä. Mutta selvästi tytöissä on potkua enemmän kuin pojissa. Elli pitelee vauhtia yllä, ja vierailuni aikana näytti kaikki mahdolliset temput - kivat, ja ei niin kivatkin... :) Ellikin on hyvin nätti pentu, hivenen suurempi kuin Pilvi. Elliäkin tullaan näkemään varmasti näyttelykehissäkin, ehkäpä jo erkkarissa...

Kuva: Lauri Laitinen

Elli sai holding-hoitoa vierailuni aikana pariinkin otteeseen, kun kierrokset alkoivat nousta... Elli pyörähti mm. kahvipöydässä, kirjaimellisesti :)) Ihana pörriäinen, jonka kanssa varmasti hermojakin koetellaan. Ihanasti silti Päivi ja Lasse Elliä jaksavat ja ohjaavat kohti aikuisuutta. Toivottavasti se työ palkitaan sitten hivenen rauhallisempana aikuisena :)

Kaapelitehtaan pentunäyttelyyn oli ilmoitettu kaksi Nyytin lasta. Yhteensä neljä mustaa pulin pentua. Molemmat, sekä Pilvi että Asko saivat hienot arvostelut sekä kunniapalkinnot. Tuomari oli Päivi Eerola, pulien kouluttava tuomari. Pilvissä kaikki oli varsin erinomaista, Asko hivenen tässä kehitysvaiheessa antaa pitkärunkoisen vaikutelman. Molemmat esiintyivät mielettömän reippaina, vaikka ensimmäistä kertaa olivat suuressa massatapahtumassa ja sisähallissa. Hännät tötteröllä menivät kummatkin. Askolla hieman fiilis katosi pöydällä olon jälkeen, mutta se olikin kuulemma eka kerta pöydällä :)) Lunan Robbie oli ROP-pentu, ja Pilvi VSP-pentu. Pilville erityismaininta ihan mielettömästä lihaskunnosta, Eerolan sanoin 'pikku-bodari'.

Sitten kokoontuikin kakaralauma läheiseen koirapuistoon mellastamaan. Mukana oli seitsemän pulin pentua - 3 Nyytin lasta, 3 Wailers lasta ja yksi Huopatassu :) Johan oli melskettä alkuun, ihanasti tulivat kaikki juttuun keskenään ja ääntä riitti. Raipe liittyi joukkoon hieman myöhemmin, ja siitä sitten Pilvi suivaantuikin... suku on siis edelleen pahin :) Askon kanssa sillä meni vielä hyvin, mutta Raipe olikin liikaa vaikka se on hyvin rauhallinen ja särmä jätkä. Kurkkasin siinä vaiheessa Pilvin hännän alle, ja niinpä niin... Pilvillä alkoi ensimmäinen juoksu nyt 7 kk:n iässä, ja se selvästi kiristi pinnaa. Askolla oli äitiä ikävä koko ajan puistossa. Se seurasi ohikulkijoita aidan vieressä ja odotti, että äiti tulee hakemaan kiireesti pois :)

Raipen tapasin nyt ensimmäistä kertaa muuton jälkeen. Voi sitä jälleennäkemisen riemua...! Hienosti on Raipekin asettunut Widbomien omaksi. Omalle tyylilleen uskollisena se käyttäytyi taas varsin rauhallisesti, mutta ei jätä vastaamatta jos joku sitä haastaa - leikkiin tai tappeluun :) Raipen hampaistahan arvelin ( tai laskin ) puuttuvan jonkun suuremman hampaan, mutta nyt kun niitä sitten yhdessätuumin laskettiin, ei sieltä sitten puutukaan. Vaan P1:sta olisi yläleuka vailla... mutta sehän ei maailmaa kaada, ja on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin ne suurien puutokset. Hirmuinen ikävä on Raipea ollut, mutta nyt se lievittyi jo roiman harppauksen kun näin miten hienosti sillä menee oman perheen kanssa, ja on reipastunut jo kummasti uusissa ympyröissä.

Omista kuvista ei selviä kuin mustia myttyjä, joten kaikki kuvat on ottanut Heidi Valo