Vuosi vierähti, ja siitäkin puoli vuotta lähes kokonaan kirjoittamatta blogia. Loppuvuosi 2010 oli meille tapahtumarikas monilla tavoin, joskaan ei aina niin iloisissa merkeissä. Monta itkua tuli, mutta hymyn kare tuli huulille loppuvuodesta kun muutimme aivan maalle. Jonkinlainen kaukainen haave se on kai ollut aina, tai ainakin pitkään, ja muutamien viikkojen jälkeen tämä muutos on tuntunut ainoalta oikealta.

Pysyttelimme edelleen Korpilahdella, entisestä kodistamme n. 5 km:n etäisyydellä. Asustamme nyt vanhalla maatilalla, päättyvän tien päässä, jossa meitä ympäröivät vain metsät ja pellot. Puleilla on rajattomasti tilaa temmeltää, eikä naapurista valot paista :) Myös meillä ihmisillä on nyt roimasti asuintilaa ja odotamme tulevaa kesää, jolloin tämä paratiisi varmasti näyttää vieläkin lisää hyviä puoliaan.

Mitäs loppuvuonna sitten tapahtui?

Päällimmäiseksi kaikesta nousee Hipin katoaminen. Ei ole päivää, ettei sitä olisi ikävä. Ja ettenkö miettisi, mitä oikein tapahtui? Missä Hippi-pieni on? Ja jos se vielä on elossa, toivottavasti sitä pidetään hyvin. Niin jäljettömiin Hippi siis katosi kosiomatkallaan Karjaalla, ettei siitä ole katoamisen jälkeen ainuttakaan havaintoa. Ei siis ole poissuljettua, etteikö sitä olisi otettu esim. auton kyytiin. Hippihän on erittäin ystävällinen ja avoin, ja varmasti hyppää kyytiin jos pyydetään, varsinkin jos on kylmissään. Niin armoton on pakkanen ja keliolosuhteet olleet tämän alkutalven, että en ole saanut mielenrauhaa siltä ajatukselta, että Hippi edelleen olisi luonnon armoilla :(  Hippi-pieni katosi ollessaan täysin vieraassa ympäristössä, vierailta ihmisiltä, lähtiessään kauempana menneen auton perään. Hippiä on vapaaehtoisvoimin etsitty lähi- ja kauempaakin maastosta, koiran liikkeitä on pyritty jäljittämään jälkikoirien avulla sekä kuvaamalla maastoa riistakameroin. Ainuttakaan havaintoa ei ole, ja katoamisesta on jo yli 2 kuukautta. 

Hippi kuitenkin ehti astua Luutun ( Immerzu Vivacious ) kahdesti ennen katoamistaan, ja vuoden viimeisenä päivänä syntyi kahdeksan mustaa Hipin lasta Terrun kenneliin. Meille Hippi jatkaa eloaan nyt lapsissaan, ja syntyneillä pennuilla on erityinen merkitys ollut niin minun kuin Teijankin surutyössä. Hippiä meille ei korvaa mikään eikä kukaan, koskaan. Mutta toivotaan että se jatkaa lapsissaan maailman kultaisinta luonnettaan ja pentujen myötä saimme ainakin kestävän muiston Hipistä, jonka elämä meidän ilonamme nyt näyttää jääneen luvattoman lyhyeksi. 

Dranka vietti auvoisan loman Svanten luona joulun välipäivinä, mutta valitettavasti tällä kertaa lemmenloma ei tuottanut tulosta. Ja kevättalven pulivauvoja meille ei ole tulossa. Yritämme seuraavasta juoksusta toki uudelleen paremmalla onnella :)

Nyytin luonnonvoimista on loppuvuonna lonkiltaan kuvattu kaksi. Raipe täällä ja Siouxsie Ruotsissa. Tuloksilla emme pääse hurraamaan, joskin nivelillään he elävät varmasti ihan kelpoelämän. Raipella silmät olivat peilauksessa terveet ja lonkat C/D. Siouxsien kohdalla asiat eivät olleetkaan ihan niin yksiselitteiset. Siouxsie synnyttää ensimmäisen ( ja ainoansa ) pentueensa ihan lähipäivinä. Kyseessä on vahinkopentue, ja Siouxsie kuvattiin raskauden 6:lla viikolla jolloin nivelet olivat jo hyvin väljät ja massu iso. Pentueesta on tulossa isohko. Tulos D/D. Olemme käyneet keskustelua pentueen tilanteesta ja olihan se minulle ja Christinalle shokki. Yhdistelmä sinällään on ihan hyvä, isänä on valkoinen uros. Ruotsissa väriristeytykseen ei tarvita poikkeuslupaa. Uroksen lonkat ovat B ja silmät terveet, eikä sillä ole aiempia pentueita. Siouxsie on aivan liian nuori vielä äidiksi, mutta koska Christina havaitsi tiineyden vasta kotiuduttuaan Intian matkalta, ei sitä voitu enää keskeyttää. Uskomme että tyttö selviää äitiydestään hyvin, vaikka onkin vasta 1,5-vuotias. Lonkat kuvataan toki uudestaan kun se on palautunut synnytyksestä, mutta mikäli tulos on silloinkin sama, jää tämä sen ainoaksi pentueeksi joka tapauksessa.

Näyttelyharrastuksen osalta olimme suht laiskoja koko vuoden. Dranka tuli kolmesta peräkkäisestä näyttelystä valioksi, ja vuoden lopuksi vielä Messarista tuli V-10 titteli. Kun ei nyt pentuja ole tulossa, käydään alkuvuonna Drankan kanssa varmasti muutama näyttely.

Syksyllä kotona asuvista koirista Pekka kävi kertaalleen näytillä, saaden SERTin. Asko oli ahkerampi ja sillä jo ikään riittävät SERTit kasassa hyvinkin. Pilvi-neiti samoin on osannut olla nättinä ja menestyi Messarissa HeJW-10 tittelin verran, ja SERTejä on silläkin jokunen jo.

Peetu hallinnoi uusia kotipeltoja täydellä tarmolla, eikä yhtään haittaa vaikka vähän linssit onkin jo sumeat. Syksyn aikana Peetun näkö alkoi heiketä mutta nyt näyttäisi tilanne taas asettuneen, eikä huononemista ole tapahtunut. Ja näkee se ihan hyvin Mokkaa ajaa takaa edelleen :) Nyyti on selvästi rauhallisempi nyt kun ei ole ylimääräisiä virikkeitä päivystettävänä, ja se ehtii paremmin keskittymään syömiseen. Ylipainoa on rouvalle kertynyt aika rajusti uumalle, mutta laihduttaminen on ongelmallista koska sen mitä se saa vähemmän ruokaa, sen enemmän se varastaa :) 

Mokka rakastaa uutta kotia. Se on kaiket päivät ulkona, ja tulee sitten keittiön ikkunan alle ilmoittamaan kun haluaa sisälle. Karvakin on kasvanut niin, että tänä vuonna saatetaan jo kävästä jossain näytilläkin.

Mokan oma joulukortti :)

Yllä Pekka. Ainut kuva jossa se on paikallaan, muutoin kuvat ovat tätä tasoa:

Uuden Vuoden lupaus olkoon se, että kirjoittelen taas useammin, joskaan mokkulayhteys erämaasta ei tue mitään toimintoja tällä hetkellä kovin vahvasti :)

Toivotamme ihanaa alkanutta vuotta kaikille ystäville, tuttaville ja luonnonvoimille perheineen!