Onpa meitä kerrankin hemmoteltu 'vanhanajan' talvella. Kaikkea on ihan riittävästi jo - lunta ja pakkasta :) Vaikka pulit kyllä  pysyvätkin puhtaana pakkaslumessa, eikä niitä tulipalopakkaset muutenkaan tunnu haittaavan, ihmisille alkaa riittää. Yhden aika menee ympärivuorokautisesti talon lämmitykseen, mutta onhan se virka sekin :)) 

Tähän saakka talvi on mennyt hiljaiselossa puuhastellen talvisia asioita kotimäellä. Ehkä me taas kevään koittaessa aktivoidutaan, ja piipahdetaan jossain näyttelyissäkin. Dranka ja Mokka käyvät ainakin luonnetestissä maaliskuussa. Drankan selviytymisen melkein tietääkin testissä, mutta Mokka on täysi arvoitus senkin suhteen. Arvoitus koko koira kaiken kaikkiaan :) 

Villa vietti viikon hiihtoloman meillä kun Teija ja Jaakko lomailivat auringon alla. Tullessaan Villa oli hevosen kokoinen pumpulipallo, ja lähtiessään puolet pienempi - yhden päivän puuhastelin sen turkin kanssa ja kuoriutuihan sieltä hieno puli. Villa on vallan hieno. Edelleen. Villa on ollut nyt nelisen kuukautta ainoana koirana, mutta saapi nyt Hipin pojan sinne parin viikon sisällä kaverikseen. Meillä ei veljekset Villa ja Pekka suurestikaan nauttineet yhteiselosta, suku kai on pahin :)

Villa on kukkulan kuningas, ja Peetu palvoo sitä. Peetu piti Villaa elämänsä ihanimpana naisena viikon, eli sen verran dementia jo paappaa vaivaa. Vanhemmiten Peetusta on tullut niin lauhkea lammas, ettei tarvitse enää yhtään miettiä tuleeko se vieraiden / toisten urosten kanssa toimeen - kaikki käy nykyään. No, eihän siihen mennytkään kuin yhdeksän vuotta ja tuohan jos saa terveytensä pitää, elää hyvinkin toisen mokoman :) 

Mamma-Nyyti ei huomannut että on -37 pakkasta, ja heitti ottamaan aurinkoa :) Nyytiä on saatu hiottua rantakuntoon kohti kevättä, on siis hieman saatu painoa putoamaan mutta ruokahalu sillä on silti rajaton.

Nyytin tytär Olga tuli nyt meille hiihtolomalle kun perhe lomailee pohjoisessa. Olga hieman arastelee muita koiria, mutta jo päivässä on vähän sopeutunut sukulaisiinsa. Pekallahan on sen verran rajut leikit, että Olgalla on siinä hetki vielä sulattamista mutta muiden kanssa jo menee hyvin. Pientä, omanlaistaan narinaa se pitää kun joku tulee sitä nuhistelemaan mutta vapautuu hetki hetkeltä. Nyyti-äiti on kyllä jännä näiden lastensa kanssa. Olen satavarma että joku muistikuva sillä on pakko olla kaikista, koska ikinä maailmassa se ei antaisi kenenkään vieraan nartun tulla sen reviirille, mutta Olgaa se nuhisteli vain uteliaana ja kertoi möristen talon sääntöjä. Mutta ei yhtään ollut pahana. Olgahan näyttelee hampaitaan kaikille herkästi, mutta siitäkään Nyyti ei provosoitunut suuremmin. Olga on ehkä pienin ikinä näkemäni puli :) Vajaa vuosi sitten se oli meillä viimeksi, juuri aivan lyhyeen karvaan leikattuna, ja nyt sillä on hieno nyörin alku kauttaaltaan jo taas. Ja kun sitä edestäpäin katselen, niin siinä on aivan Nyyti pienenä :) Ihana miniatyyri-Nyttyrä.

Pekka se vaan kouhottaa, ja luulee olevansa kissa. Jätkällä on kokoa enemmän kuin tarpeeksi mutta varsin ketterästi se istuu ruokapöydällä ja katselee maisemia. Mistä se ammentaa kaiken energiansa?? Ja se vie myös samalla kaiken energian meiltä muilta. Eikä siitä saa minkäänlaisia kuviakaan, kun ei Pekka-poika pysy sekuntiakaan paikallaan. Alla siis Pekka peitsaa... :) Pekalle löytyi ihan 'vahingossa' kehiskaveristani handleri, kun omat hermoni eivät välttämättä sen kanssa kehässä kestä, joten Pekkakin pääsee kesällä kehiin :)

Nyytin pentusista kuuluu kuulumisia tasaisesti, ja kaikilla elämät sujuu mallikkaasti. Elmolla kylläkin aloitettiin loppuvuodesta mielialalääkitys tueksi päiväkodissa viihtymiseen, ja kaiketi siitä on ollut apuakin. Annostusta on tarkoitus pienentää porrastetusti ja toivotaan, että eroahdistus hieman hellittäisi iänkin myötä. Elmolle yksinolo ei ole ollut koskaan sitä vahvinta aluetta. Hienosti Jani ja Riikka ovat sen kanssa jaksaneet yrittää, iso kiitos siitä! Kaikki ei jaksaisi...

Elli-neiti Toijalasta lähetteli pelikuvan :) Eipä taida pakkaset tätäkään tyttöstä lannistaa...

Siouxsien 'vahinko'pennut ovat hujahtaneet Ruotsissa jo 6-viikkoisiksi ja ovat nyt rekisteröity. Ihan kivoja pentusia kaikki, mitä nyt valokuvista ollaan vaan tähän mennessä katseltu. Maaliskuun lopulla matkustan sitten tapaamaan äitikoiraa, jota en ole nähnyt sen jälkeen kun vein sen yli vuosi sitten Ruotsiin. Odotan ihan mielettömästi jälleennäkemistä! Siouxsie on ollut uuttera ja hyvä äiti, nuoresta iästään huolimatta. Kahdeksasta pennusta kaksi menehtyi ensimmäisten päivien aikana, eli lopulta jäi kaksi urosta ja neljä narttua. Yksi oli vain liian heikko elääkseen, toinen ilm. veti maitoa henkeensä ja sai keuhkokuumeen, ja nukkui tulehduksen vuoksi pois. Yksi narttupennuista tulee mukanani Jyväskylään, Myllyvirran perheeseen. Änki-opaskoira saa 'siviilikoiran' kaverikseen :)

Näillä mennään kohti kevättä. Toivottavasti kohta jo purot solisee, ja kevät alkaa näyttäytyä. Kyllä kesä varmaan tämän pakkaskauden jälkeen tuntuu paratiisilta. Jos nyt tämä lumimäärä ehtii edes kesän aikana kaikki sulaa :) 

Puhelinnumeroni on muuttunut, tallettakaa uusi: 040 120 4345. Vanhakin numero on kyllä käytössä, mutta lähinnä kennelneuvonta-asioissa.