Koko sakki revittelemässä vetisillä pelloilla. Susa perä kameraan päin..
Ensimmäisenä päivänä kuviot olivat melko selvät kun laumaa vietiin maastossa, selkeässä tieurassa. Suurin osa koirista välttyi turhalta haahuilulta kun suunta oli selvä.
Ensin omistani oli vuorossa Hra Peetu. Tyylilleen uskollisena se tuli paikalle 'karmit kaulassa', malliin että raiskaan tuon apukoiran sekä lampaat ja tapan kaikki muut jotka on paikalla. Eli meteliä, huutoa, hillumista ja testosteronia oli ilmassa. Kunnes laskin sen irti, se muuttui kun salamana omaksi fleguksi itsekseen taas, ja piti meitä lähes ääliöinä kun vaadimme häneltä moisia juttuja.. Lauma selvästi häiritsi sitä koko ajan, se ei laskenut niitä silmistään eikä suhtautunut lampaisiin välinpitämättömästi mutta oli kiinnostuneempi apukoirasta, bortsusta - no, viettiähän sekin :) Kun Peetu sai toimia omavaltaisesti, se hetkittäin innostui hyvinkin mutta haahuili taas kuselle joka näreellä. Sitten otettiin selvästi rankempi linja ja pidettiin sitä käskyn alla vahvasti jolloin se selvästi toimi vaaditulla tavalla mutta koko ajan miettien 'joo joo sitten, jos kuitenkin tän jälkeen saan panna tota Weedyä' =)
Eli Peetullakin selvästi viettiä on, mihinkäs se sieltä olisikaan kadonnut mutta syttyminen ottaisi aikaa ainakin alkuun. Enkä näe kovin tarpeelliseksi liki 7-vuotiasta väkisin herätellä kun sen perimmäinen olemus on nykyään muutenkin varsin rauhallinen, haluton ja tyypillinen vanhahkon puliuroksen olemus. Mielestäni jo lähes flegmaattinen. Mutta kyllä Peetulla silti kivaa oli, ja Sinikka ( tilan emäntä ja kouluttaja ) sai hyviä nauruja sen temppuilusta ja piti sitä varsin erikoisena tapauksena :)
Metsässä Peetu pysyi kuitenkin koko ajan lauman kintereillä ja oli kiinnostunut aiheesta. Mutta se toimi varsin omaehtoisesti niin halutessaan. Seuraavana päivänä olikin peltotreenit, jossa se ottikin loput jokerit esiin. Pellon laidalla oli juoksuinen nuori tyttö, joka veti selvästi enemmän kuin lampaat. Hetken se taas mun mieliksi kuljetteli laumaa mutta sitten alkoi latu maittaa... ja ryntäsi pois pellolta naisiin. Kun komensin sitä takaisin ja haettiin sitä takaisin, Peetupa heitti selälleen savikkoon ilmeellä ' tapa tähän paikkaan ennemmin kuin viet tuonne takaisin'.
Dranka lähti matkaan oikeastaan vaan tutustumaan lampaisiin nuoren ikänsä ( 4 kk ) vuoksi. Sen toiminnallisuus ja avoimmuus tosin antoi olettaakin että sen kasvaessa siitä tulisi oiva paimen. Pikkuinenhan ei luonnollisesti jaksa pitkiä työrupeamia mutta ne lyhyetkin pyräykset olivat varsin näyttäviä ja johdonmukaisia. Otteet olivat kuin oikealla paimenella, ja sitten taas haisteltiin lampaan papanoita - ja maisteltiinkin.
Se suhtautui erittäin kiinnostuneesti lampaisiin ja peltopäivänä mitteli jo vuohipukinkin kanssa otsat vastakkain tovin :) Tämän tytön paimennustreenejä jatketaan taatusti.
Kummasti laumakin kuitenkin noteeraa pienen kirpun joka pyörii jaloissa. Drankaa ei hirvittänyt halkoa laumaa keskeltäkään. Ja välillä se kartoitti tilannetta melko kaukaakin lauman takaa ja me ihmiset vaan katselimme huvittuneina sen touhua... Ei hassumpaa.
Talven aikana käymme katselemassa ja fiilistelemässä lampaita ihan muuten vain, että Drankan kasvaessa ajatus lampaista säilyy vahvana mielessä. Keväällä jatkamme.
Vapaalla oli parasta kirmata Kuttukuun vehreillä, mutta kosteilla, pelloilla satalasissa.
Kuttukuun osalta paimennukset jatkuvat ensi vuonna, alkukesästä, jolloin Peetu jää kotiin ja Nyyti pääsee mukaan. Kymmenkunta pulia lähtee tuolloin mukaan, osa jo paimennusta kokeilleena, osa uusia innokkaita.
