Nyyti osallistui mejä-kurssille, josta saatiin oiva alkusysäys uudelle harrastukselle. Kurssiin sisältyi teoriaosuus, jossa tuli roima annos tietoa lajista kokonaisuudessaan, niin harrastuksena kuin kilpailulajinakin. Ensimmäisen illan jälkeen päässä vilisti verta, hirviä, kaatoja, makuita, naruja, jälkiä ja pesusieniä - kaikki somasti samassa sekamelskassa. Sitä totisesti oli myös ensimmäinen käytännön jäljestystreenikin. Fiilistä ei yhtään keventänyt ainakaan kaatosade :)

Paimenkoirarotuja kurssijoukosta edusti Nyyti ja muuan corgi. Näillä veijareilla oli alussa selvästikin hankaluuksia työskennellä kun perässä kulki iso joukko ihmisiä. Luonnollisesti, koska samalla muut kurssilaiset opiskelivat opastamista ja jäljestämistä, vuorollaan jokaisen koirakon perässä. Kun iso ihmisjoukko sitten jättäytyi kauemmas, Nyyti arvasi keskittyä työskentelyyn paremmin. Kun metsästysrodut häiriintyvät jäljellä metsäkanalinnuista ja hirven jäljistä, paimenkoira viis niistä veisaa mutta reagoi kaikkiin rasauksiin ja ihmisiin, ja muihin ääniin. Niinpä siirryimme harjoittelemaan itsenäisesti, ja heti Nyytillä oli erilainen ote hommaan.

Nyyti jäljestää melko varmasti, rauhalliseen tahtiin. Se ei tempoile, eikä juuri vedä, mutta ei kyllä ota yhtään turhaa askeltakaan :) Jos sillä hetkeksi katoaa jälki, se ennemmin nostaa nenän kohti taivasta ja turvautuu ilmavainuun kuin että etsiskelisi nenä maassa. Enemmän meistä on hukassa edelleen ohjaaja, joka tarvitsee vielä todella runsaasti harjoitusta. Edelleenkään jäljen merkkaaminen ei ole ihan riittävästi hallinnassa, ja sepä helpostikin pilaa koiran hyvän suorituksen.

Ensimmäisen käytännön harjoituksen yhteydessä Nyyti oli hieman varuillaan tuoreen veren kanssa. Kaadolla se kyllä työskenteli hyvin, mutta laski hännän ja oli hetken aikaa vielä harjoituksen jälkeen hiukan jännittynyt, ja epävarma. Kiinnostus vereen kuitenkin heräsi ja seuraavalla kerralla se ei enää sitä vieroksunut. Sorkkaa se ei ota suuhun, eikä pureskele sitä mutta kylläkin tutkii perusteellisesti ja nuolee sitä.

Nyyti tutkimassa makausta.

Lähtö- ja muut makaukset Nyyti tutkii asianmukaisesti, ja käyttää aikaa kyllä ihan reilusti niihin. Lähinnä nuuskii ja nuolee, ei mitenkään yltiöpäisesti revi tai merkkaile. Aika maltillista, mutta riittävää. Aikaa kuluu reilusti se 5 sek. vähintään.

Corgi Manu olikin mieluista treeniseuraa.

Molemmat paimenet tekevät jo hyvää työtä huomioiden vielä vähäiset harjoituskerrat. Corgillakin on mahanalus täynnä jalkoja kun mennään ryteikössä.

Sillä välin kun jäljet saivat hetken 'tekeytyä', pistettiin leikiksi. Manu olikin mieluista revittelyseuraa, ja kaveruksilla kävivät leikit hyvin yhteen. Corgilla olikin yllättäen aivan samanlainen tapa leikkiä kuin pulilla, joten yhteinen sävel löytyi heti :)

Tähän harrastukseen kuuluu useita hyvin kummallisia ja arveluttavia tapoja. Ihan kaikki ihmiset eivät ymmärrä, että on erityisen hienoa samoilla maastossa vetäen veristä pesusientä perässä. Eikä hirvimiehet ymmärrä kuinka naiset haluavat hirvestä paistien sijaan vain sorkat :) Lisäksi nykyään vierailemme usein hirvien lahtauspaikalla ihan vaan hengailemassa, keräämässä sorkkia ja karvoja. Jatkossa pakasteessa on leivonnaisten sijaan sorkkia ja verta... Mitäpä sitä ei tekisi, jos koira tykkää.

Tämä kesä harjoitellaan säännöllisesti ja katsellaan, kuinka Nyyti kehittyy. Juoksut, astutukset ja ehkä pennutuskin rajoittavat loppukesää sen verran, että katselemme ehkä kisasuunnitelmia seuraavalle kaudelle. Taatusti jos koira kehittyy samaa tahtia kuin näillä harjoituskerroilla, sitäkin kokeilemme. Iso merkitys on ollut sillä, että Jannina, joka kurssinkin meille piti, on itse perinteisiä metsästyskoiria harrastavana jaksanut luoda uskoa siihen että muistakin kuin mettäkoirista on mejäilijäksi. Eikä ole ainakaan ääneen väheksynyt puudelia räpiköimässä rämeikössä. Nyytillä kyllä kinttuja riittää ja kunto kestää, jos vaan emäntä oppii lukemaan karttaa ja kompassia, tai edes kävelemään muutaman metrin metsässä SUORAAN.

Tähän saakka olemme harjoitelleet melko tuoreella jäljellä, vain muutaman tunnin vanhenneilla. Homma sujuu kuitenkin sen verran hyvin ( siis Nyytiltä, ei todellakaan minulta... ) jo, että siirrymme jo yön yli vanhenneisiin jälkiin, ja lisäämme matkaa varovasti samalla.