Meillä odotellaan ... odotellaan että Peetu paranee ja Nyyti synnyttää ... odotellaan että Mokalle kasvaa karva.
Peetu alkoi oireilla takapäätään vahvasti. Se oli hirmu kivulias, tuskaisa ja haisi voimakkaasti epämiellyttävälle. Kallistuin itse anaalivaivojen puoleen, vaikkakaan ne eivät koskaan aiemmin ole sitä vaivanneet mitenkään. Kun en päässyt kunnolla edes tutkimaan mistä oli kyse kun Peetu ei antanut edes suihkutella sitä, lukuunottamatta sitä että näin takapään olevan ärtyneen, päädyin viemään sen lääkäriin. Sepä olikin sitten ensimmäinen muu kuin rokotus - tai terveystarkastuskäynti Peetulle sen 7.5 vuoden elinaikana. Pedro yritettiin rauhoittaa mutta kipu sillä oli niin kova, että se reagoi karvojen ajeluun rauhoituksenkin läpi. Niinpä se sitten laitettiin kunnon uneen. Karvojen ajelun jälkeen totuus paljastui, ja hyvin ärhäkkä hot spot kivesten iholla ja anaalialueella. Nyt sitten hoidellaan, suihkutellaan, putsaillaan ja rasvaillaan ihottumakohtia tarmolla. Luonnollisesti Peetu on hiukan eri mieltä hoitojen tarpeellisuudesta :) Lisänä vielä voimakas kipulääkitys ja antibioottikuuri tulehdukseen. Ja sokerina pohjalla, kuuppa päähän. Viimeistään siitä rysähti Peetun elämä kiville. Jostain syystä kuuppa päässä on paahdettava täysillä, eikä voi kävellä. Ja sitten kyllä ovenpielet paukkuu... eikä tahdo mahtua sängyn alle maate :( Nyt on kyllä toipuminen lähtenyt jo hyvin käyntiin, ja pikkuhiljaa kipu hellittänyt niin että ruokakin jo maistuu ja ilo elämään alkaa palautua niinä hetkinä kun vapautan sen kuupasta.
Erkkari nyt sitten jää Peetulta väliin, niin doping-sääntöjenkin valossa mutta myös siksi, että on ajeltu karvattomaksi. Sinällään aika mukavasti ajeltu, että ehkä veteraaneihin vielä ehditään. Julkisivu on edelleen karvallinen, jos ei kurkkaa hännän tai mahan alle :)
Erkkariin lähdemme nyt sitten Hipin ja Drankan kanssa. Molemmille lähinnä hakemaan kokemuksia. Drankan suu on niin arvoituksellinen, että voi olla odotettavissa mitä vaan - niin nyt kuin tulevissakin näyttelyissä . Purentahan sillä on ihan oikein päin, kaikki hampaatkin on suussa, mutta alaleuka on niin kapea että alahampaat ovat kuin huolimattoman halot liiterissä. Ja niistäkin lähinnä etummaiset, kallellaan sinne sun tänne... enimmäkseen sinne. No, se on vaan asia jonka kanssa on jo opittu elämään, ja asia, joka tulee sitten ottaa huomioon jatkosuunnitelmissa mikäli se muuten täyttää kaikki sille asetetut jalostusvaatimukset.
Hippi kävi Laukaan kaikkien rotujen näyttelyssä ensimmäistä kertaa virallisessa luokassa. Itse en ollut näkemässä edes kehän laidalta, mutta löysin onnellisen perheen sitten iltapäivällä näyttelyalueelta kaikkine ruusukkeineen. Hippi sai siis ekasta näyttelystä ensimmäisen sertin, ja ihan nätti poikahan siitä onkin kasvanut. Ryhmäkehässä mentiinkin sitten jo varsin tuttuun tapaan kaikki raajat ilmassa :) Hippi on kehittynyt paljon hitaammin kuin serkkunsa Dranka, mikä ainakin tällä hetkellä vaikuttaa olevan vain hyvä asia. Karvakin on alkanut jo naruttua, eli kelpo puli siitä on tulossa. Sekä Dranka että Hippi lonkkakuvataan ja silmäpeilataan vielä tämän syksyn aikana.
Mokka sitten... Se on peesaillut kesän tässä melkein huomaamatta :) Se on maailman kiltein pikkupuli, joka hädin tuskin uskaltaa nostaa koipea hanhikkiin, jos Peetu on hereillä. Niillä synkkaa kyllä ihan hyvin Peetun kanssa, mutta varuilta Mokka osoittaa välillä alistuvaisuutensa ettei edes hetkellisesti Peetulla tulisi mieleen sitä pyöräytellä. Peetu kun kuitenkin ajoittain antaa sille vauhtia pihalla, ihan vaan siitä ilosta että saa Mokan kiljumaan. Se onkin Peetun oma vinkulelu. Mokka on suuresti hellyydenkipeä ja huomionhakuinen, mutta vieraita se karttaa vieläkin. Se jaksaa leikkiä tuntikausia palloleikkejä, jotka Dranka on sille tehokkaasti opettanut. Muutenkin ne ovat Drankan kanssa parhaat kaverukset, joiden leikit käyvät hyvin yksiin.
Mokalla karva antaa odotella itseään. Josko sitten vaikka 6-vuotiaana vaikka kehiin... ;) Koskaan sillä ei ole pörröistä pentukarvaa ollutkaan, riittävästi kylläkin. Nyt kuitenkin paikoittain karva on aika köyhää, ja antaa odotella itseään. Se vaan ei haittaa Mokkaa :)
Nyyti voi paksusti. Se on aikalailla samanlainen tynnyri kuin ensimmäiselläkin kerralla. Tiineyden merkit ovat olleet näkyvissä samaten jo n. kolmannelta viikolta, joten en ole sitä käyttänyt edes ultrassa. Eli jos nyt ei mitään synny, niin johan on kumma :) Kuumat ilmat ovat olleet Nyytille erityisen hankalat nyt, kun turkkiakin on jo tullut hyvin takaisin. Puolipakolla olen sen saanut ulos, mieluiten se viihtyy sisällä kylmillä laattalattioilla. Enimmäkseen selällään raskaasti hengittäen ja ähkien :)
Pentujen syntymään on teoriassa hieman yli kaksi viikkoa. Olen kuitenkin varautunut jo siihen, että tälläkin kertaa Nyyti pyöräyttää mukulat maailmaan rivakassa tahdissa ja ennakoiden jonkin verran. Pentuhuone on jo valmiina, ja mukavasti Nyyti siellä on viihtynytkin jo. Yönsä se viettää varsin jo siellä... Sillä välin kun Nyyti on sisustanut lastensa huonetta, isä-Cseles on käynyt näyttelyissä tullen Ruotsissa muotovalioksi. Odottelemme siis kädet kyynärpäitä myöten ristissä pentujen syntymää ja sitä, että kaikki sujuisi hyvin.
