... kun on menty jo pitkän matkaa, on jauheliha-aterioista tullut jo päivittäistä rutiinia, kynsiä taas lyhennelty ja madotukset annettu. Vielä syötän pennut kädestä pienillä palleroilla. Toki selkää ei auta kääntää, tai saati poistua sekunniksi paikalta... Ei ahdistanut pikku-veijaria vaikka lihapallot olivat pienimättömänä lautasella vielä ja oman pään kokoisia, kun pääsi varkaisiin :D

Tällä viikolla pentulaatikkoon ilmestyi leluja. On mukava seurata kuinka kukin omalla tavallaan niihin tutustuu vaikka varsinainen leikki niillä ei vielä juuri onnistu. Porukan dominaattori murisi ensimmäiset illat / yöt leluille, nyt se jo tekee tuttavuuttaa reippaasti niiden kanssa. Luonne-eroja näissä veijareissa on nähtävissä jo nyt selvästi. Monenlaista tallaajaa mahtuu porukkaan, mutta jo nyt pennut ovat erittäin hyvin käsiteltäviä ja ärrinpurrikin kuitenkin tyytyy kohtaloonsa ja antaa pyöritellä itseään pyristelemättä. Mutta tottavie, yksi poika on osoittanut jo nyt johtajan elkeitä. Mm. alistaa astumalla veljiään ( joo-o... ) ja tekemällä rähinähyökkäyksiä muita laatikon asukkaita vastaan. Sanomattakin selvää, että tämä tapaus tarvitsee määrätietoisen ja jämäkän kodin. Muut ovat 'normi'luonteisia, sellaisia kuin pentujen tässä iässä kuuluukin olla :)

Nyyti jaksaa häärätä pentujen luona samaan tapaan. Vaikka lihan tullessa ruokavalioon, jätöksetkin ovat jo kovin koiramaisia, Nyyti pitää paikat silti puhtaana ja imettää tiuhaan lapsensa. Se ei osoita edelleenkään kyllästymisen, hermostumisen tai turhautumisen merkkejä.